Sairastuvalta päivää, saatiin Helsingin reissulta epämukava tuliainen, kennelyskä :(
Viime viikonlopusta asti Elvi on yskinyt enemmän ja vähemmän, liman kakominen onneksi nyt jo vähentynyt. Vähän tylsää, kun viimeiset yhteiset viikot meni sairasteluun, mutta toivottavasti koiran vointi tästä nyt kohenee.

Eka viikonloppu oli kyllä aika rankkaa, yksi yö meni valvoessa ja koiran yskimistä kuunnellessa, sen jälkeen vähän helpotti. Joulupyhät paranneltiin vointia, mutta perjantaina päädyttiin käymään lääkärillä hakemassa rohtoja ja hakemassa varmuuden vuoksi lääkkeet myös epäiltyä nenäpunkkia varten.
Elvillä oli vähän lämpöä, tulehdusarvot hieman koholla, äänihuulet ärtyneet, eli tavalliselta kennelyskältä vaikuttaa. Koira on myös ollut räkäinen, mikä selittäisi satunnaiset nenäpunkkimaiset niiskutukset, mutta saatiin liuos mukaan, antibioottien ja nesteytyksen lisäksi.

Elvi omasta mielestään on aika kunnossa, kovasti puuhailee lelujen kanssa, mutta kaikki innostuminen aiheuttaa kyllä yskimistä. Ehkä tää tästä vielä paranee!

Meinasi päivitys viime viikonlopusta venyä ja venyä, mutta sainpas itseäni niskasta kiinni! Vietettiin siis erittäin hauskat kolme päivää Helsingin suunnalla, ylläriylläri Messukeskuksessa, kuten aika moni muukin koiraihminen!

Perjantaina lähdettiin ajoissa Nea ja Riina seurana Helsinkiin. Auto oli äärimmäisen täyteen pakattu, mutta kaikki mahduttiin kyytiin ja mitään ei tainnut edes unohtua? Matkalla pieni stoppi Pukarossa, ja sitten tsekkaamaan Helsingin aamuruuhkat! Etukäteen peloteltuja tuntien jonotuksia ei ollut, ehkä kymmenisen minuuttia seisoskeltiin keskustassa, mutta Messukeskuksen ympärillä liikenne kulki hyvin ja saatiin auto hyvin parkkiin. Sitten siitä kannustamaan tuttuja ja tuntemattomia kelpiekehän laidalle. Elvin sukulaiset oli hyvin edustettuna paikalla, onnea kivoista arvosteluista! Paikalla oli myös erittäin huvittava ja mukava kehäsihteeri, josta Elvikin jostain syystä oli hyvin kiinnostunut.
Kun kelpiet oli katsastettu, lähdettiin shoppailemaan. Onnistuin melko hyvin hillitsemään shoppailunhimoni, tavaraa ei lähtenyt älyttömästi mukaan, vain Elville possunkorva, uusi kansio Elvin papereille ja täydellisen kaunis pöllöpanta! Pantakaupassa meinasin kyllä tulla ihan hulluksi, liian monta ihanaa vaihtoehtoa! Varmaan pakko ostaa ensi vuonna uusi panta samasta liikkeestä.

Kovin paljon pidempään ei sinä päivänä Messukeskuksessa viihdytty, vaan lähdettiin suunnistamaan hotellille. Matkan aikana sattui ainut pieni reitiltä poikkeaminen, ja siitäkin selvittiin kääntymällä seuraavassa sopivassa risteyksessä ympäri. Hotellilla auto parkkiin, tavarat sisälle ja hetkisen huilimista, ennen kuin lähdettiin käyttämään koirat Katajanokan ympäri kävelyllä. Lenkin jälkeen jätettiin koirat lepäämään ja kiiruhdettiin etsimään ruokaa (Pizza Hut) ja sieltä elokuviin (Last Vegas, oli oikeesti hauska ja aika surullinenkin!). Hotellilla ootti kaksi vähän aikaa huilinutta koiraa, jotka kyllä kävivät yöpuulle ihan nätisti hetken päästä (vaikka Elvistä oli yön aikana ilmeisesti kiva tsekkailla että myös Nea on hengissä, ja antaa pusuja yökaverille :D)

Lauantaina kello soi tosi ajoissa, jotta ehdittiin ulkoilla ja herkutella aamupalalla ennen Messukeskusta. Matka sujui ihan joutuisasti paikan päälle, oltiin hyvissä ajoin ja hyvällä parkkipaikalla hallissa, mutta hissiä venaillessa meinasi alkaa hermostuttaa. Kaikista kerroksista halusi ihmisiä hissin kyytiin, ja sitten kakkoskerroksen väki tajusi alkaa täyttää hissiä alhaalta käsin, matkustaa sillä ylös ja sitten alas, jotta pääsivät itse hissiin. Näin ollen kukaan ylemmistä kerroksista ei mahtunut hissiin kunnolla, joten pitkän odottelun jälkeen raahattiin tavarat (= koirat + flyball-laatikko) autoteiden kautta purkupaikalta sisään. Tavattiin muu joukkue paikan päällä ja alettiin valmistautua viikonlopun The Koitokseen. Käytiin jo viime vuonna samaisissa kilpailuissa, joten tänä vuonna jännitti vähän vähemmän kuin edellisellä kerralla. Pientä käsien tärinää aiheutti kuitenkin treenien vähäisyys (Elvi näki uuden laatikon kerran, ja koko joukkueena ei päästy tekemään suoritusta kertaakaan). Kovin korkeita odotuksia ei siis ollut, mutta hyvä harjoittelukierros ja toisiksi nopein aika "aika-ajoista" lupailivat jo hyvää tulosta. Saatiin siis suoraan paikka välieriin, josta voitettiin ensimmäinen joukkue 3-0. Koirat teki hommat hyvin, ja samanlainen tasaisuus jatkui myös semifinaalissa. Sinne pysähtyi tällä kertaa meidän reissu, vastustajana tämän vuoden voittajajoukkue, joka onnistuneilla suorituksilla ja nopeimmilla ajoilla voittivat meidät 2-1. Kuitenkin taidettiin ylittää kaikkien odotukset ja ainankin itse olin erittäin hyvillä mielin ja tyytyväinen suorituksiin!

Elvi ja Riina ei kovin paljon paremmin olisi voineet vaihdossa onnistua ;)

Välierän video!


Ja video semifinaalista
Iso kiitos kuvista Anna Huuskolle, ja videoista Veera Kiurulle!

Pyörähdettiin seuraavaksi palkintojen jaossa, josta pokattiin sitten matkaamme parhaiten pukeutuneen joukkueen palkinnot. Pakko myöntää, että aika edustavia oltiin! Erittäin onnistunut kisa taas, onnea kaikille menestyneille ja suorituksiinsa tyytyväisille joukkueille, ja kiitos kisan järjestäjille! Erittäin suuret kiitokset kuitenkin lähtevät taas joukkueta johtaneelle Leenalle, joka huolehti jälleen kaiken kuntoon ja viimeisen päälle, oli ilo olla taas mukana! Kiitokset myös joukkuetovereille Hannelle ja Watille,  Nealle ja Riinalle (Tikkaria unohtamatta!), oli meillä hienot ja aika mielettömän suoritusvarmat koirat! Vähän vauhtia tassuihin ja vaihtojen treenausta ensi vuodelle niin ollaan ihan lyömättömiä :) Isot kiitokset myös meidät pelastamaan suostuneelle Jaanalle, hienoa työtä pallottajalta!

Ylemmästä kuvasta kiitos jälleen Annalle ja alemmasta Veeralle! 

Loppupäivästä pyörähdys taas kelpiekehällä, onnea jälleen menestyneille! Sen jälkeen välikoomaksi kutsuttu tila: Messarin kalliit ruuat mahassa huilittiin hetken aika narikoiden luona, mistä suunnattiin katsomaan Oikeita Tokokoiria. Istuttiin aikalailla tapahtumakehän laidalla, jossa kehässä oli liikkeinä zeta, tunnari ja ruutu. Oli kiva katsella hienoja suorituksia, Elvikin olisi voinut ottaa mallia, mutta taisi koiraa vähän väsyttää. Se päätyi jalkoihin unille ja jos sattui sieltä nousemaan, tuijotteli erittäin jäisenä ympärilleen, välillä koettaen höpöttää ihanaa ruutua suorittaville koirille.

Illalla hotellille, jonka ravintolassa meinasin nukahtaa ruokaa odotellessa. Kannatti pysyä hereillä, oli herkkua ja sen jälkeen oli paljon miellyttävämpi nukahtaa sänkyyn. Sain myös ihanan bordercollie patterin miun kainaloon, Elvin pitäessä ilmeisesti huolta Nean tietoisuuden tilasta myös toisen yön aikana :D

Sunnuntaina heitettiin heipat Helsingille, ja käännettiin auton keula kohti - ei Messukeskusta, vaan Hyvinkäätä! Nea ja Riina starttasivat agikisoissa, hakien viimoisen nollansa ykkösistä, onnea vielä! Päivästä tulikin hieman pidempi, jäätiin odotteleman kakkosten ratoja iltapäivään.  Onneksi keksittiin huvitusta ylimääräisille tunneille, käytiin eksymässä luontopolulle ja juoksemassa karhua karkuun, minkä jälkeen tutustumaan pienen kaupungin valtavaan ostoskeskukseen, herkkuruokaan ja jäätelöön! Palattiin vielä kisapaikalle, venailtiin maxien radat (tältä radalta ei reissukaverille valitettavasti menestystä, ensi kerralla sitten ;D) ja sitten ajeltiin kotia. Elvi sammahti heti kun kotiin saavuttiin, eikä liikahtanut sängystä vaikka jääkaappiakin auottiin. Rankkaa pienen koiran elämä! Ihana ja hauska reissu kaikin puolin takana, isot kiitokset seurasta uusille ja vanhoille tutuille, erityisesti Nealle ja Riinalle, millon lähdetään seuraavalle matkalle ;D ?

Kuono suunnattuna kohti voittajaa, ja vissiin pitää miettiä mitä tästä luokasta treenaa. Toivottavasti kaikki menee niin hyvin, että ensi kesänä korkataan voittaja, tai sitä varten ainankin treenataan.

Paikkamakuuseen paljon varmuutta ja rentoututta. Talvella varmaankin pääasiassa tulee makuutettua yksin kotona (ellei joku keksi lämmintä hallia missä treenata?) ja suunnittelin, että tässä onkin hyvä kotitehtävä meidän porukoille. Keväällä heti kun palaan Suomeen pakko saada tehtyä paljon, eri paikoissa ja eri koirien kanssa, pikku hiljaa vaikeuttaen.

Seuraamiseen paljon treeniä, kontaktin vahtimista, askeleita, hidasta ja vauhdin muutoksia jne. Kotona tulee ainankin olohuoneessa noi askeleet treenin alle, varsinkin peruuttaminen. Muut toimivat jo kohtuullisesti. Myös hidasta voidaan pörrätä ympäri olkkaria.

Liikkestä istuminen vaatii paljon vahvistamista, kyllähän se jo osaa ja pienillä avuilla varmasti tekeekin oikein, mutta paljon vahvistamista. Samalla olisi ehkä hyvä ylläpitää myös muita jääviä, ettei ne ihan unohdu...

Luoksetuloa treenattava paljon! Stoppia ja maahanmenoa alkuun erikseen, saada Elvi ymmärtämään että seisomisen sijaan voi mennä myös maahan, ja sitten saada kumpikin toimimaan vielä heti käskystä ilman kipitystä. Kiertojen kautta ja takapalkalla nyt ainankin aluksi. Luulen myös, että luoksetulon vauhtiin voisi kiinnittää huomiota, kaksi stoppia vie Elviltä kyllä ihan kivasti vauhtia, ja en usko että se hirveän räjähtävää lähtöä esim maahan menon jälkeen tekee sivulle.

Ruutuakin on vissiin treenattava. Vahvistettava oikeaa paikkaa paljon, ruutua koematkalta ja pidemmältä, ja ehkä sitä loppuosaakin voisi joskus treenata, tuppaa sivulle ryntääminen menemään silloin tällöin vähän ohi oikean kohdan.

Hyppynoudossa vinojen heittojen vahvistamista, en voi luvata että heitän täysin suoraan sitten kokeessa. Hyppyä olisi muutenkin kiva nähdä vähän useammin... Noudoissa myös ylipäätään palautukseen aina sopisi lisää vauhtia.

Metallissa myös palautuksen hiomista paaljon.

Tunnaria jatketaan, muita ei saa maistella ja omaa ei saa pistää tulitikuiksi. Eli pitotreenejä olkkariin, jeee!

Kaukoissakin paljon työtä edessä. Vaihtojen vahvistamista, s-i vaatii paljon työtä. Matkan kanssa ei ehkä ole kiirus, koetetaan tehdä huolella vaihdot kuntoon läheltä. Jumppaa ja pientä kaukotreeniä.

Eli hommaa löytyy, ja paljon! Kuukauden aikana tarkoitus saada jonkinlaiset pohjat kaikkeen valmiiksi, ja palata asiaan keväällä, katsomaan muistaako koira asioista mitään, vai ollaanko ihan aloituspisteessä. Toivottavasti ei, eteenpäin olisi kiva päästä, vaikka noi kokeet tuppaakin jännittämään :D Ehkä ei olla ihan mahdottomassa tilanteessa, jos otan nyt käyttöön sen päivän treenattavien liikkeiden arvonta systeemin, kirjoittelen kaikki asiat lapuille ja arvon sieltä mitä tehdään minäkin päivänä, jotta kaikkea tulee tehtyä eikä jumituta jauhamaan samoja asioita.

Elvi sanoo, että ruutua voitais treenata joka kerta

/ Ja joku on jo kerennyt huomaamaan tuon lenkkeilypostauksen puuttumisen :D Laiskistuin loppuviikkoa kohden, ja keskiviikon jälkeisistä lenkkeilyistä ei mitään muistikuvaa... Koetan uusia asian vaikka tällä viikolla, vaikkei ihan normaalia lenkkiviikkoa olekaan, kun loppuviikosta tapahtuu kaikkea kivaa!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi auto starttasi pihalta kello 5.05 ja nokka käännettiin kohti Varkautta. Pinja ja Jilla-mama napattiin matkalta mukaan, ja kohteena siis VarPSin tokokoe. Edellinen ilta oli mennyt aika paniikissa, aamulla ei jännittänyt kun höpöteltiin ihan muita juttuja, vasta koepaikalla alkoi tutisuttamaan.

Avoimella luokalla alkoi, vain yksi paikkamakuu ryhmä ja Elvi koirana nro 1. Heti kehään, Elvi ei ollut ihan mukana ja tuijotteli omia juttuja. Kesti kuitenkin tuomarin höpinöitten aikana paikoillaan ja ekalla käskyllä maahan. Paikkamakuu oli liikkeistä pelottavin, kolme minuuttia tuntui pitkältä, mutta sujui onneksi sutjakkaasti kun vähän netissä surffaili ;D Kehään palatessa kelpierivistö vasemmasta reunasta kaikki hieman piiloon kallellaan, mutta ainankaan kukaan ei tullut mainitsemaan älyttömästä levottomuudesta makuun aikana.

Hakemaan palkka kehän ulkopuolelta, sitten suorittamaan yksilöliikkeet. Seuruussa kontakti putoili, muuten ok, jäävät hyvät, luoksetuloa en muista, pisteistä päätellen hyvä Elvin stopiksi, kaukot ihan ok vaikka koetti katsella maisemia, nouto ok ja hypyssä vaati kaksi käskyä istumiseen. Pisterivi näytti siis loppujen lopuksi tältä:

Paikkamakuu 9, piste pois vinoudesta
Seuruu 9(?)
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 9, muutama metri ennen miuta raville ja kaarsi sivulle
Kaukot 9, miulta vähän liian avustavat käskytykset
Hyppy 8
Kokonaisvaikutelma 9

Yhteensä pisteitä siis 181,5p, eli AVO1 ja KP :) Kirsikkana kakun päälle vielä luokkavoitto ja lisää tunnarikapuloita, jee! Onnea muille kokeessa olleille, ykkösiä sateli ainankin avoimesta! Erityisrapsut Jillalle, osaa se yllättää ;) Myös Ceri-kelpielle (Didaktic's Cosmopolitan) kiitokset rauhallisesta paikkamakuu seurasta, oli hieman luottavaisempi mieli jättää Elvi kelpien viereen makamaan, jostain syystä sellaiset on yleensä ihan miellyttäviä koiran mielestä, varsinkin kun paikkamakuu oli aika ajoin aika levoton.

Tästä mitä luultavammin jatketaan voittajaan, katsotaan ensi keväänä miltä liikkeet tuntuu ja mikä tuntuu hyvältä päätökseltä, voihan se olla että jos heikolta näyttää niin jatketaan heti avoimessa. Voittajassa vaan houkuttelisi jo kivat liikkeet....

Haastetaan kaikki lukijat mukaan, katsellaan ensi sunnuntaina miten paljon sitä on tullut puuhattua!

Pitkästä aikaa kuulumisia! Kummallisia ei ole tapahtunut, ollaan lenkkeilty ja treenailtu ahkerasti. Tokossa pidetty tiukkaa kuria asioiden suhteen (seuruu, tunnari, kaukot, luoksetulo), ja jotakin edistystä tapahtunut seuraamisessa! Muissa nyt ei niinkään, mutta pikkuhiljaa... Paikkamakuuta ollaan ahkerasti treenailtu, pari huonompaa treeniä, mutta pääasiassa hyviä! Nyt pitäisi päästä vaan entistä enemmän tekemään häiriössä. Pelkään kuitenkin, että tulee ahnedittua liikaa, ja taas mennään takapakkia. Kokeeseen oon nyt kuitenkin sitä ilmoamassa, joten pitää toivoa, että paikkamakuut kestävät yhtä rauhallisina kuin yleensä.

Elvistä parasta tokossa on pallot!

Huippuhauskojakin uutisia on, lähdettiin nimittäin lauantaina 9.11. Lempäälään kisaamaan rallytokon SM-kisoihin! Meidän joukkue (myö, Tiina Mynttinen ja kelpie Arwo, Liisa Kotisalo ja kooikerhondje Kelmi, Sonja Meuronen ja bc Ruusa sekä Nea Mikkola ja bc Riina) edusti Lappeenrannan Palveluskoirayhdistystä varsin menestyksekkäästi.

Elvi kilpaili siis viimeistä kertoo alokkaassa, rata oli ihan kiva, miun makuun liikaa pujottelua ja spiraaleita, ne on ihan tylsiä! Elvi alkulahnauksen jälkeen teki hienosti hommia, tuloksena täydet 100p ja tuomarin kiva kommentti: "Äärimmäisen hienoa työskentelyä!" (plussana vielä koulari RTK1). Tulostaulun perusteella osattiin odottaa sijoitusta, joten käytiin hakemassa palkinnot toisesta sijasta! Ruokaa ja leluja, Elvi tykkää!

Käytiin autokunnan kanssa syömässä ja shoppailemassa (= katsomassa kun Nea shoppaili :D) ja sitten lähdettiin kannustamaan joukkueen yläluokkien koiria. Kivoja suorituksia sekä meidän joukkueelta että muilta! Jäätiin vielä katselemaan palkintojen jakoa, ehkä pienesti eläteltiin toiveita joukkueen sijoituksesta, vaikka en kyllä oikein jaksanut sellaisiin tosissani uskoa, vähän liikaa sivutoimista harrastelua tämä laji, vaikka Elvi onnistuikin hienosti, samoin kuin muut joukkueen koirat. Iloisena yllätyksenä tulikin sitten SM-kilpailujen joukkuekisan toinen sija! Aika upeeta, voidaan muistella tätä sitten kiikkustuolissa.
Iso kiitos siis joukkueellemme kivasta päivästä, ensi vuonna uusiksi?

Hyvä meidän joukkue!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten meidän toipuminen on sujunut näin.

Kaikki tällä hetkellä hyvin, varvas ei vaivaa, mutta vielä pitää ottaa vähän rauhallisesti. Elvi ei kyllä ymmärrä mitä tarkoittaa nätisti tai rauhallisesti, sen mielestä ollaan ihan tarpeeksi himmailtu sairasloman aikana. Kaikki nyt ja heti, mitä nopeammin sen parempi, vauhti korvaa virheet -tyyliset lausahdukset kuuluisivat juuri tällä hetkellä kelpien suusta.

Tai tällä hetkellä se ottaa rennosti, älynystyröitä vaivattu taas hiukkasen. Sunnuntaina käytiin tokokoulutuksessa Angelica Leimanin ja Mari Leiviskän opissa. Koko päivä vietettiin kentällä, Elvin kanssa kaksi treenikertaa, yksi kummankin kouluttajan kanssa. Aluksi Leimanin opissa, tuotiin ongelmana esille levoton ja ruma seuruu, joka kyllä toteutui täydellisesti siinä tilanteessa. Ennen valvovaa silmää tehdyt pätkät olivat hyvää Elviä, mutta heti kun koetettiin tehdä jotain, meininki oli ihan kamalaa. Elvi puuhasi ihan kaikkea muuta kuin teki seuraamista miun kanssa. Ohjeeksi vaan napakkaa puuttumista ja virheistä huomauttamista vaihtelevan pituisilla seuruu pätkillä. Yksi asia kerrallaan ja kriteerit miulle selkeäksi päähän. Viimeinen kaikista vaikein toteutettava, en ole perfektionisti ja annan liikaa periksi, kunhan asiat menee sinne päin niin on ihan hyvä. Treeniä, treeniä.
Luoksetulon stoppeja seuraavaksi, selkeä kriteeri tähänkin. Hyviä ideoita muutenkin, vähän vaihtelua pitää saada treeneihin, etten aina pysy vaan samoihin kaavoihin kangistuneena. Nea joutuu meidän kanssa hommiin ;)

Tauon jälkeen jatkettiin Marin kanssa, ensiksi tunnaria, jossa ongelmana on muiden maistelu ennen palautusta. Maisteli nytkin, ja saatiin uusia treenitapoja kokeilun alle, toivotaan että joku näistä tehoaa! Toisena kaukot, hyviä ideoita erilaisten treenien suorittamiseen, sekä seisomisen tsekkaus ja sen etupainoitteisuuden korjaamiseen vinkkejä.

Oli ihanaa käydä neuvottavana ja vanhojen ajatusten lisäksi tuli monta uutta juttua pohdittavaksi. Kouluttajat olivat ihania ja seura hyvää, kiitos kaikille! Jos vaikka kevääksi löytyisi joku koulutus, josta saisi taas intoa ja uusia ideoita treenejä varten. Sitä ennen pitäisi selvitä kylmästä talvesta, tervetuloa paleltuneet sormet ja tunnottomat varpaat.

Päätin jakaa teidän kaikkien iloksi (tai kauhuksi, kuten Elvin ilmeestä voi päätellä:D) meidän siteen vaihto operaation, joka toteutetaan kahden päivän välein. Kun jalassa oli lasta, se käytiin vaihtamassa lääkärissä, ja ensimmäiset siteen vaihdotkin hoidettiin siellä vierailujen yhteydessä, mutta nyt ollaan vaihdeltu itse.

Ensin koira siirretään vessaan, jossa operaatio suoritetaan.

Kun koira on istutettu nurkkaan, side puretaan pois. Joku kätevä leikkaisi kaikki saksilla, mutta mie rullailen siteet pois.

Siteen poiston jälkeen joka kohta putsataan Betadinella, varpaan välit yms. hautovat paikat erityisen huolella.

Jalka kuivataan hiustenkuivaajalla, Elvi järkyttyi asiasta yllättävän vähän, vaikka tää onkin ehkä vaihdon epämiellyttävin toimenpide.

Kun tassu on kokonaan kuiva, rasvaillaan sitä vielä hieman.

Sitten aloitetaan tassun pakettiin laittaminen. Ensin vanutupot varpaiden väliin.

Sitten pehmustesidettä ympäri tassua, monta kierrosta. Sai vetää napakaksi, sillä side enemminkin hajoaa kuin tiukkenee liian tiukalle. Muiden siteiden kiristystä täytyi vähän tarkkailla, jottei ne purista liikaa.

Paketin päälle elastista sideharsoa.

Lopuksi vielä tukiside, tällä kertaa taas violetin värinen.

Toivotaan, että kauhean monta kertaa ei enää jouduttaisi sidettä vaihtelemaan, tarpeeksi saatu jo harjoitusta. Elvillä on viikonloppuna jännät paikat edessä. Kipulääkkeiden anto lopetettiin, mikäli viime viikonloppuna alkant ontuminen palaa, on edessä varpaan amputaatio.

Ei kovin hehkeästi mene. Lähes kuukausi varpaan onnettomuudesta takana, ja koira edelleen liikumatta. Lääkärissä ollaan rampattu, jos en ihan ole laskuista sekaisin niin yhdeksän kertaa, röntgen kuvattu kolmesti ja rauhoitettu liian monta kertaa :(

Lastasta päästiin eroon jo reilu viikko sitten, kun röntgenkuvat näyttivät luutumisen lähteneen hyvin käyntiin. Muutenkin toipuminen vaikuttanut hyvältä, pientä ongelmaa aiheutti tulehdus tassussa, joka hoidolla saatiin hyvin hallintaan ja nyt ihan ongelmaton. Tämän viikon maanantain piti olla päivä, jolloin saadaan lupa jo kävellä hihnassa.

Viikonloppuna Elvi kuitenkin alkoi ontumaan, joten uudestaan kuvattavaksi. Murtuma paranee edelleen hienon näköisesti, mutta nyt kuvaan oli ilmestynyt mahdollinen irtopala. Lääkäri ei osannut sataprosenttisen varmaksi sanoa, onko se luunsiru ja miksi se on näkyvillä vasta nyt otetuissa röntgenkuvissa. Se kuulemma voi olla mahdollinen ontumisen aiheuttaja, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Jos ontuminen on luunsirusta johtuvaa, seuraavaksi on varpaan amputointi.

Nyt seuraillaan tilannetta muutaman päivää kipulääkkeillä, minkä jälkeen katsotaan jatkuuko ontuminen. Miun tuurilla jatkuu, mutta peukut pystyssä. Toisaalta, amputaation jälkeen olisi vain leikkauksesta johtuva reilu viikon huili, minkä jälkeen voisi tehdä ja riehua taas. Ja olisi yksi murtuva varvas vähemmän...

Tässä kuitenkin kokoelma sairasloman valokuvista, kaikki laatua puhelin.

Kennelliittokin päätti perjantaina olla samaa mieltä Elvin valioitumisesta :)

Elokuun lopulla päätettiin siis Elvin sertin metsästyskausi Luumäen näyttelyyn. Tuloksena ERI/2, antoi käsitellä ok, muttei kestä tuomarin lähestymistä. Ongelmia, ongelmia, onneksi seuraavaa näyttelyä ei ole tiedossa.
Tuomarina oli Tarja Löfman joka tarkasti ja kauniisti tutki kaikki koirat. "Feminiinen, aavistuksen lyhyt valionarttu. Oikeat päänlinjat. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Olkavarsi voisi olla pidempi ja viistompi. Riittävän syvä rintakehä, pehmeyttä ylälinjassa. Liikkuu hyvin sivusta, hieman löysästi edestä. Hyvä häntä, erinomainen karvapeite." Sanoi vielä lopuksi toivovansa siis lisää jämäkkyyttä ja rohkeampaa luonnetta.

Kasvattajaryhmä menestyi kuitenkin erittäin hienosti päätyen BIS4-sijalle! Onnea kasvattajille, oli kiva päästä mukaan tähän ryhmään!

Kuvasta kiitos Juuli Ahoselle!