tiistai 26. helmikuuta 2013

Tänään ollaan oltu huippuahkeria! Aamulla lähdettiin reippaasti agilityyn Pinjan ja Johannan kanssa. Kerettiin tekemään pari lyhyttä pätkää ja yksi vähän pidempi. Elvi oli tosi hyvä, kepit ei kyllä löytyneet edelleenkään "radan" osana... Ja kontaktit oli aika rumia! Treeniä, treeniä. Videoin taas puhelimella, jospa ensi kerralla videokamera?



Päivällä oli kiva sää, joten otin koiran ja kameran ja lähdettiin jäälle! Kauhean laatuotoksia ei saatu aikaan, muutama kiva kuva muistoksi kolmevuotiaasta Elvistä!







 

Illalla lähdettiin vielä Imatralle möllitokoon, ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Tapojen mukaan jännitti ja kovasti. Selvittiin kuitenkin oikein mallikkaasti, tuloksena AVO3, pisteitä taisi olla joku 122? Tuomarina oli   Ulla Räihä.

Paikkamakuuta ei tehty, ei ole vielä niin varma että lähtisin häiriössä tekemään. Eikä meidän luokassa muita ollutkaan!
Seuraaminen 8½, ei kauhean hyvää. Kyllähän se mukana tuli, mutta ei kontaktia ja laahasi vähän menemään.
Liikkeestä maahan 0, hieno istuminen (Elvi oli sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa. Ollaan treenailtu istuminen jo kuntoon voittajaa ajatellen... :D)
Luoksetulo 9, päivän kivoin arvosana!! Ruma käskytys, mutta pysähtyi kivasti!
Liikeestä seisominen 10
Nouto 0, päätettiin treenata vieraalla kapulalla, kun sellainen kerran oli saatavilla. Elvistä se olikin aika ällö, ja palautti vasta toisella käskyllä.
Kaukot 8½, yhteen istumiseen kaksi käskyä, mutta pää pyöri liikaa... Häiriötreeniä, häiriötreeniä!
Hyppy 9½, ihan jees, jäädyin ite taas ja koira meinasi jäädä seisomaan hypyn taakse.
Kokonaisvaikutelma 8, alkoi vähän käymään kierroksilla ja haukkuminen laski sitten pisteitä.

Seuraaminen ei alkanut kovin lupaavasti, mutta kyllähän se hommia rupesi sitten tekemään! Ihan kivalla fiiliksellä jatketaan treenejä, tietää taas mitä pitää hioa (paikkamakuu... :D). Jos sitä kesän aikana kisaisi taas ahkerasti! Videomateriaalia toivottavasti tulossa tässä lähipäivinä?

Saatiin kotiin tuotavaksi maailman kivoin ruusuke! Ja Elvi sai huippukivan apinalelun, jeee!

torstai 21. helmikuuta 2013

Elvin leikkauksesta on nyt aikaa kymmenen päivää, ja toipuminen on mennyt hyvin! Kipeältä koira ei ole vaikuttanut, leikkauskohta hieman oli turvoksissa, mutta laskemaan päin kokoajan. Rauhallisena Elviä ei pystynyt pitämään, mutta leikkaushaavaa se ei ainankaan mitenkään erityisen paljon pyrkinyt nuolemaan, joten sai olla ilman kauluria ja paitaa.

                                                                Nyt haava näyttää tältä.

Pikkuhiljaa ollaan treenailtu taas normaalisti, viikko oltiin rauhakseen ja tehtiin vain tunnaria. Tässä pieni todistusaineisto, kyllä se oikean löytää! Rumasti kyllä ottaa suuhun, eikä osaa palauttaa, mutta onneksi meillä on ensin käytävä ne avoimen kokeet.



Hallilla käytiin tokoilemassa tiistaina Nean ja koirien kanssa, Elvi oli pätevä! Paikkamakuu oli ihan ok, levotonhan se on, mutta kesti.  Seuraaminen on aika rumaa, hallissa erityisesti. Asiaan pitäisi puuttua, mutta en vain jaksaisi! Se on osannut seurata...

Jäävät oli hienot, ei valitettavaa. Hyppynouto oli aivan loistava, samoin kuin metsku (taisi kyllä olla vino perusasento?). Merkki toimi kanssa, Elvi oli niiin pätevä! Ja ruutun se osaa mennä, ylläri.

Tänään Elvi pääsi hallille vähän aksaamaan, Jossu lupautui ohjaamaan. Ensin tehtiin keppejä hypyltä, mikä on tuottanut hankaluuksia kun ollaan aina otettu keppejä vain yksittäisenä esteenä tai sitten radalla palkattu ensin, jonka jälkeen on suoritettu kepit. Toimi ihan ok, välillä onnistui välillä ei.

Elvi on Johannan kanssa näyttänyt välillä ihan agikoiralta, tänään ei ihan parhaimmillaan, mutta kyllähän se pätevä ainankin yritti olla :D


 Eksyi väärään päähään putkea.


Oikea pääkin löytyi! Kepitysvideon vahingossa poistin, Elvi kepitti makeen näköisesti! Ehkä seuraavalla kerralla saan videokameran mukaan ja jos vaikka innostutaan rakentamaan rata?

tiistai 12. helmikuuta 2013

Meillä yö sujui varsin hyvin, Elvi oli alkuyöstä hieman levoton, mutta rauhottui kun annettiin Rimadylia. Loppu yö menikin koiralla hyvin, miulla taas ei!

Elvi ei pömpeli päässä suostunut kovin vapaaehtoisesti olemaan (käveli päin seiniä, kaappeja ja ovia, ja säikähteli kolinaa, ei päässyt sänkyyn, eikä varsinkaan voinut laskea päätä maahan makuulla), joten rakennettiin Elville kokovartalo sukka vanhasta paidasta. Hihat pois, ja reijät takajaloille, minkä jälkeen ylimääräinen helma ylös solmuun. Hyvin estää nuolemisen, mutta Elvi osaa riisutua myös tästä pakkopaidasta aika lujaa vauhtia.



Haava näyttää ihan siistiltä, vähän Elvi tosiaan koettaa sitä nuolla, mutta kieltäminen riittää. Koko koira on muutenkin hyvässä kunnossa, eikä vaikuta kipeältä!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Tänään vierailtiin Elvin kanssa taas Kouvolassa, koira päätyi leikkauspöydälle. Onneksi ei polven takia, vaan kauan pohditun steriloinnin. Joku päivä harmittaa, että tääkin tuli tehtyä, mutta seuraavaan pariin vuoteen ei miulla ole mahdollisuutta teettää pentuja, enkä osaisi jättää Elviä muille hoidettavaksi pentujen ajaksi. Ja valeraskauksistakin on alkanut tulla kerta kerralta ongelmallisempia, eikä lyhyt juoksuväli yhtään edistänyt ajatusta kohdun säilyttämisestä.

Päädyttiin sitten tähystysleikkauksella suoritettavaan sterilisaation. Pia Kesti oli lääkärinä, ja yhtä mukavaa palvelua kuin edelliselläkin Kouvolan vierailulla! Voin siis ainankin vielä tänään suositella kaikille.

Aamulla ajeltiin kello 12 paikanpäälle, missä nopeasti pyörähdettiin Kestillä näytettävinä ja rauhoitusta menemään. Elvi pisti jarrun päälle vasta juuri huoneeseen astuttaessa, mutta sielläkin rohkeasti moikkasi lääkärin ja antoi ihan ok kuunnella stetoskoopilla sekä pistää. Ja tosi nopeasti Elvi sitten nukahtikin, aiemmin yrittänyt viimeiseen asti kestää hereillä. Jätettiin koira sitten hoitajien hellään huomaan, ja lähdettiin viettämään aikaa keskustaan.


Muutama tunti soittoa odoteltiin, mutta sitä ei kuulunut niin palattiin sitten klinikalle. Hetken päästä Elvi erittäin huojuen tuli, minkä jälkeen odoteltiin taas hetki ja päästiin kuuntelemaan hoito-ohjeita Kestin luo. Leikkaus oli mennyt kuulemma hyvin, ja Elvi oli nukkunut tosi rauhallisesti niin ei raaskinut soittaa meille ja herättää koiraa. Kymmenen seuraavaa päivää pitäisi välttää älyttömiä riehumisia, mutta Elvi saa muuten liikkua normaalisti kävelylenkkejä, ja saa tulla myös yöksi sänkyyn.

Kotimatka sujui hyvn, töttörö päässä Elvi törmäilee joka paikkaan, mutta koettaa kovasti nuolla haavaa joten pakkohan sitä on pitää ennen kuin kehitän jonkin viritelmän haavan suojaksi. Nyt se siirtyi sänkyyn nukkumaan, koetetaan illan aikana syömään ja erikoisesti juomaan. Pissakin pitäisi tulla. Mutta pikaista paranemista toivotaan, jotta leikkaus on ollut hintansa väärti. Vain parasta koirallesi, vai miten se nyt meni!

Elviä ei kauheasti naurata :( Toivottavasti se on taas huomenna vauhdissa!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tänään ollaan doboiltu ekaa kertaa. Varsin mielenkiintoinen treeni, ja toivottavasti päästään toiseenkin kertaan! Oltiin Suvi Miettisen vetämällä tutustumistunnilla, ja tässä muutama Suvin ottama kuva tunnin ajalta, kiitos kovasti tunnista!


Eläinfysioterapeutti Nina Herpola kuvailee lajia sivuillaan näin:
"Dobo© on uusi hauska liikuntalaji koirille ja ohjaajille. Harjoituksissa käytetään mm. suurta soikeaa agility egg-jumppapalloa, sekä tasapainotyynyjä. Dobo-harjoitukset vaikuttavat erityisesti syviin lihaksiin, motoriikkaan, vartalon hallintaan ja tasapainoon sekä koirilla että ohjaajilla. Lisäksi Dobo-harjoitukset vahvistavat koiran ja ohjaajan välistä luottamusta. Dobo harjoitteista on hyötyä niin toimistotyöntekijän selkä- ja hartiajumeihin, kuin vaikkapa agilitykoiran ja -ohjaajan kunnon viimeistelyyn."

Ensin pienen lämmittelyn jälkeen ohjattiin koirat palloille. Elvillä ei kauheasti ongelmia ollut, rohkeasti loikkasi kyytiin ja tasapainoili pallolla. Muutkin liikkeet meni hyvin, ja olisi huippukivaa päästää vaikka alkeiskurssille.

Illalla käytiin rallytokoilemassa, tehtiin avoimen luokan rataa. Liikkeet meni ihan ok, En kyllä edelleenkään tykkää ton tekemisestä. Karkasi houkutukselle, vaikka oltiin päästy siitä jo ohi ja yksi liike, istumisesta seisomiseen oli vaikea, muuten aika simppeliä. Nea taisi kuvata meidän ratoja, kiitos kuvista ja seurasta, kuten myös Tiina ja Sonja!