Viime viikolla oltiin aktiivisia, tehtiin kaikenlaista!
Maanantain ohjelmasta ei kyllä ole muistikuvaa, taidettiin vaan toipua Joensuun viikonlopusta! Tiistain sitten seuran treeneihin, ohjelmassa oli paikkamakuu (2,5min piilossa, ihan ok!), ruutu (hieno, tehtiin kahdessa osassa, sivulle tulossa ehkä hieman väljä, kouluttajan mukaan ei haitannut) ja nouto (palautti ravilla, tehtiin sitten muutama vauhtipalautus). Näissä treeneissä muutenkin häiriön lisäksi se kiva, että annetaan selkeästi tehtävät mitkä tehdään, ei tuu tehtyä vähän sinne päin sitä tätä ja tuota.
Keskiviikkona käytiin tekemässä jäljet Nean ja Suvin kanssa, Elville neljä jäljen nostoa ja aika huonoja kaikki. Parissa ehkä vähän oikeaa suuntaan toimintaa, mutta ei edennyt ite ja varmisteli kokoajan janalla. Jatkoi mielellään myös takajäljelle. Paaaljon lisää treeniä, viime janatreenistä on kyllä liian kauan aikaa.
Torstaina otettiin Sanni ja Tara kyytiin ja ajettiin Parikkalaan möllitokoon. Paikalla oli paljon koiria, joten saatiin tovi odotella omaa kehää. Tarkoituksena oli saada hyvä fiilis aikaan kehässä, mutta ei se kyllä onnistunut niin kuin oisin toivonut.
Paikkamakuu 10, oli vaihdellut lonkalle ja kääntynyt piiloon päin. Mutta hiljaa, eikä ryöminyt, JEE!
Seuraaminen 9 (?), ei kontaktia, pysyi paikallaan ja käännöksissä ok vaikka mie olin huono.
Liikkeestä maahan 10, peruskiva.
Luoksetulo 8, pysähdys venyyyyy.
Liikkeestä seisominen 10, peruskiva.
Nouto 10, ihan hauska! Laukkasi palautuksessa melkein loppuun asti.
Kaukot 7½, jäätyi istumaan nousuissa, voisi treenata kokeenomaisesti joskus näitäkin.
Kokonaisvaikutelma 10
Pisteitä jotain päälle 180, eli ihan jees. Mutta kun tahdon kehään superhypermegaaktiivisen kelpien, en tollasta "nojoo teen kaiken vähän puoliteholla"! Ehkä tää joskus vielä tästä helpottaa.
Lauantaina lähdettiin sitten illalla Lahteen kyläilemään ja sieltä sunnuntaina Heinolaan näyttelyyn. Paikalla 10 kelpieitä, Elville tulokseksi ERI1 SA PN1 VSP. Tuomarina oli Igor Selimovic, Elvi olisi mielellään poistunut kehästä heti kun tuomari lähestyi, mutta meidän onneksi ei hän halunnut koskea koiriin ja esittäjä näytti itse hampaat tuomarille. Harmittaa tuo Elvin jännittäminen kehässä, Joensuussa kun oli ihan hyvin, vielä pitää Luumäellä käydä kokeilemassa. Arvostelussa sanottiin näin: "Good size. Good type of head. Correct topline. Good angulation. Balanced movement."
maanantai 19. elokuuta 2013
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Elvin sertin metsästyskausi alkoi viime lauantaina, ja jatkuu Luumäen ryhmikseen asti. Onneksi (tai en nyt tiedä... :D) tarvittava saalis saavutettiin heti ensi yrittämällä, loput reissut voi tehdä ilman suurempia odotuksia.
Torstaina harjoiteltiin LPKY:n järjestämässä match showssa, ja miten se meni, huono kenraali enteilee hyvää suoritusta. Elvi päätti, että tänään tuomari ei koske ollenkaan ja pisti pakin päälle ja lipesi melkein kehän ulkopuolle. Jos hihna ei olisi ollut kädessä, koira varmaan olisi pistellyt vauhdilla pois paikalta. Yllättäen siis sininen ja ei sijoitusta. Harmitti huisin paljon ja kerkesin jo panikoitua tuosta käytöksestä, kun olin aatellut, että pahimmat väistämisongelmat olisi jo takana päin.
Liikoja odottamatta pakattiin auto perjantaina kohti Joensuuta, Jossu ja Ruuti seurana. Perjantai kului borderterrieri kehän laidalla ja illalla pitsaa paistaessa. Lauantai jännitti ihan liikaa ja yöllä tuli herättyä useampaan otteeseen, tiedä sitten johtuiko painajaisista vai tuskaisen kuumasta huoneesta.
Lauantaina ei kuitenkaan tarvinnut enää kauaa jännäillä, kelpiet heti kello 10 ja koiria ilmoitettuna kuusi, paikalla viisi. Avoimissa nartuissa Elvin lisäksi kaksi koiraa, ja viisitoista yli kymmenen oltiin jo ulos kehästä kera SERT, CACIB ja rotunsa parhaan, sekä uuden muotovalion!
Tuomarina oli Janiki Steinbock ja arvostelu: "Hyvä pää ja ilme, koko ja mittasuhteet. Hyvä rintakehä, takakulmat ja luusto. Olkavarsi saisi olla hieman pidempi. Liikkuu hyvin."
Tavoitteet saavutettu, metsästyksen olisi voinut lopettaa tähän, mutta tietty mie olin jo maksanut sunnuntain, sekä tulevien viikonloppujen Heinolan ja Luumäen. Käydään nekin nyt kiertämässä, kerta on rahaa tuhlattu. Iltapäivällä pyörähdettiin ryhmäkehässä, kokemuksen vuoksi! Kauhean kauaa ei jouduttu siellä tönöttämään kun tuomari valitsi jatkoon pääsevät, ja sitten hotellihuoneeseen huilimaan.
Sunnuntaina oli heti seuraava kerta, koiria tällä kertaa vain samat avoimen luokan nartut, ja Elvi ekaa kertaa valioissa. Olipas kiva päästä juoksemaan paras narttu kehässä ja aika huisia oli päätyä ykköseksi siellä. Elville siis toiselta päivältä ROP ja CACIB. Tuomarina tänä päivänä Nagler Magal Yolanda, ja arvostelu: "Feminine balanced, well proposed bitch. Correct head. Well-set ears, balanced neck. Correct body, topline, tailset, chest and ribs. Good angulation behind. Sound movement." Hetki vietettiin vielä borderterrierikehän laidalla kannustamassa Ruutia, minkä jälkeen kotia kohti nukkumaan.
Huisin yllättynyt olin viikonlopun tuloksista, ja aika tyytyväinen, että se SERT nyt tuli, eikä tarvitse enää uhrata ajatuksia sille. Tietty vähän harmittaa, että se heti ensimmäisestä näyttelystä tupsahti, kun noihin muihin tuli jo ilmoitettua, mutta mielummin tästä kun ei mistään! Kaikista parhainta oli, että Elvi esiintyi molempina päivinä kivasti. Sunnuntaina tuomari halusi kelpiet vielä pöydälle arvosteltavaksi ja Elvi vähän näytti siltä, ettei kestä siinä hetkeäkään käpälöitävänä, mutta yllätti miut ja tyytyi vain nojailemaan mahdollisimman kauas tuomarista. Reissunakin oli mukava ja onnistunut, ehkä seuraavalla kerralla Ruutin ja Johannan kanssa ulkomaille. Mutta ei kyllä hetkeen, kunhan nämä tämän kuukauden kehät on käyty unohdetaan näyttelyt kokonaan hetkeksi, ja keskitytään vaikka siihen tokoon!
Torstaina harjoiteltiin LPKY:n järjestämässä match showssa, ja miten se meni, huono kenraali enteilee hyvää suoritusta. Elvi päätti, että tänään tuomari ei koske ollenkaan ja pisti pakin päälle ja lipesi melkein kehän ulkopuolle. Jos hihna ei olisi ollut kädessä, koira varmaan olisi pistellyt vauhdilla pois paikalta. Yllättäen siis sininen ja ei sijoitusta. Harmitti huisin paljon ja kerkesin jo panikoitua tuosta käytöksestä, kun olin aatellut, että pahimmat väistämisongelmat olisi jo takana päin.
Liikoja odottamatta pakattiin auto perjantaina kohti Joensuuta, Jossu ja Ruuti seurana. Perjantai kului borderterrieri kehän laidalla ja illalla pitsaa paistaessa. Lauantai jännitti ihan liikaa ja yöllä tuli herättyä useampaan otteeseen, tiedä sitten johtuiko painajaisista vai tuskaisen kuumasta huoneesta.
Lauantaina ei kuitenkaan tarvinnut enää kauaa jännäillä, kelpiet heti kello 10 ja koiria ilmoitettuna kuusi, paikalla viisi. Avoimissa nartuissa Elvin lisäksi kaksi koiraa, ja viisitoista yli kymmenen oltiin jo ulos kehästä kera SERT, CACIB ja rotunsa parhaan, sekä uuden muotovalion!
Tuomarina oli Janiki Steinbock ja arvostelu: "Hyvä pää ja ilme, koko ja mittasuhteet. Hyvä rintakehä, takakulmat ja luusto. Olkavarsi saisi olla hieman pidempi. Liikkuu hyvin."
Tavoitteet saavutettu, metsästyksen olisi voinut lopettaa tähän, mutta tietty mie olin jo maksanut sunnuntain, sekä tulevien viikonloppujen Heinolan ja Luumäen. Käydään nekin nyt kiertämässä, kerta on rahaa tuhlattu. Iltapäivällä pyörähdettiin ryhmäkehässä, kokemuksen vuoksi! Kauhean kauaa ei jouduttu siellä tönöttämään kun tuomari valitsi jatkoon pääsevät, ja sitten hotellihuoneeseen huilimaan.
Sunnuntaina oli heti seuraava kerta, koiria tällä kertaa vain samat avoimen luokan nartut, ja Elvi ekaa kertaa valioissa. Olipas kiva päästä juoksemaan paras narttu kehässä ja aika huisia oli päätyä ykköseksi siellä. Elville siis toiselta päivältä ROP ja CACIB. Tuomarina tänä päivänä Nagler Magal Yolanda, ja arvostelu: "Feminine balanced, well proposed bitch. Correct head. Well-set ears, balanced neck. Correct body, topline, tailset, chest and ribs. Good angulation behind. Sound movement." Hetki vietettiin vielä borderterrierikehän laidalla kannustamassa Ruutia, minkä jälkeen kotia kohti nukkumaan.
Huisin yllättynyt olin viikonlopun tuloksista, ja aika tyytyväinen, että se SERT nyt tuli, eikä tarvitse enää uhrata ajatuksia sille. Tietty vähän harmittaa, että se heti ensimmäisestä näyttelystä tupsahti, kun noihin muihin tuli jo ilmoitettua, mutta mielummin tästä kun ei mistään! Kaikista parhainta oli, että Elvi esiintyi molempina päivinä kivasti. Sunnuntaina tuomari halusi kelpiet vielä pöydälle arvosteltavaksi ja Elvi vähän näytti siltä, ettei kestä siinä hetkeäkään käpälöitävänä, mutta yllätti miut ja tyytyi vain nojailemaan mahdollisimman kauas tuomarista. Reissunakin oli mukava ja onnistunut, ehkä seuraavalla kerralla Ruutin ja Johannan kanssa ulkomaille. Mutta ei kyllä hetkeen, kunhan nämä tämän kuukauden kehät on käyty unohdetaan näyttelyt kokonaan hetkeksi, ja keskitytään vaikka siihen tokoon!
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Hidasta päivittelyä, mutta eipä meille kummempia ole tapahtunut. Treenattu silloin tällöin sitä ja tätä. Tokoa liian vähän, mikään ei edisty. Innostuksen puuskia tulee, mutten osaa enää opettaa mitään eteenpäin, niin johan on puuduttavaa ja haasteellista hommaa. Paikkamakuita pitäisi vaan tehdä ja tehdä. Tahtoisin sen yhden ykköstuloksen sieltä avoimesta, sitten voitaisiin vaikka taukoilla tylsästä lajista talven ajan ja keskittyä keväällä voittajaan. Mutta eipä se ykkönen tule treenamatta ja olemalla menemättä kokeeseen. Eilen kyllä käytiin oman yhdistyksen treeneissä, tehtiin lyhyt paikkaistuminen, ihan ok olin ihan koiran edessä. Paikkamakuussa aikaa 2min, olin kontin takana ja palkkasin kerran. Kerran oli ainankin liikahtanut, muttei kuulemma muuta huomautettavaa. Ruudut oli täydellisiä, loppuosakin oli loistava kun otettiin erillisenä treenien lopussa. Ruutu onkin ainut liike mikä onnistuu ja mistä toi vaikuttaa tykkäävän.
Lavastettu tilanne, oikeasti ei treenattu näissä treeneissä ;D
Jälkeä ollaan tehty silloin tällöin, ja ihan kuin edistystä olisi havaittavissa, enää vauhti ei ole tuhatta ja sataa, ja meno näyttää enemmän hillityltä. Esineet ja kepit pääsääntöisesti noussut jokaisella kerralla, joskus joku jäänyt huomaamatta ja joskus johonkin tarkentaa, mutta jättää nostamatta (viimeksi ongelmaa aiheutti kengännauhat). Janaa ollaan tehty, onnistunut useimmiten hyvin. Eniten miuta häiritsee ajoittainen seilaaminen edestakaisin jäljen päällä ja ylipäätään harhautuminen. En muista milloin jälki olisi kokonaan hävinnyt, aina löytää takaisin ja jatkaa hommia, mutta itse tykkäisin jos se meno olisi kokoajan määrätietoisen näköistä.
Ja tietty jälkijutuissa pitää muistaa se, että en tiedä mitä olen tehnyt ja teen oikein/väärin. Saatetaan olla ihan syvällä ojan pohjalla tän lajin kanssa, mutta mielummin valitsen jäljen tallaamisen ja ajamisen kuin tokon vääntämisen ;D
Käytiin Pinjan ja koirien kanssa mökillä reippailemassa, tässä todistusaineistoa!
Eli jos treenejä nyt ajatellaan, niin voisin korjata asennevamman tokoa kohtaan ja paneutua oikeasti jälkeen. Viestiäkin olisi kiva käydä juoksuttamassa, ehkä taas kun arki alkaa? Agilitya tehdään silloin tällöin, koiran hauskuuttamista varten.
Koiraa (tai ainankin miuta) hauskuutettiin pari viikkoa sitten kelpiemökkimiitillä Keuruulla! Seura oli huisin parasta, ruoka ihanaa ja paikka loistava, kiitokset vaan Emmalle ja Joonalle järjestelyistä!
Elvi kuvitteli vanhimpana olevansa arvokkain ja viisain, mutta ulkokuori alkoi rapistua aina illan pimetessä ja Donikin oli maailman ihanin koira aamulla kello yhdeksän. Lomailun ja laiskottelun lisäksi tehtiin yksi esineruutu, Elvi teki ihan hyvin. Vietiin esineet yhdessä, haki hyvin ja suoraan. Kiitos kuvista ja kuvaamisesta Miiralle, Hannalle ja Emmalle. Toivottavasti nähdään samalla porukalla taas pian!
Muita hämmensi kun Elvi tahtoikin leikkiä ;D
Lavastettu tilanne, oikeasti ei treenattu näissä treeneissä ;D
Jälkeä ollaan tehty silloin tällöin, ja ihan kuin edistystä olisi havaittavissa, enää vauhti ei ole tuhatta ja sataa, ja meno näyttää enemmän hillityltä. Esineet ja kepit pääsääntöisesti noussut jokaisella kerralla, joskus joku jäänyt huomaamatta ja joskus johonkin tarkentaa, mutta jättää nostamatta (viimeksi ongelmaa aiheutti kengännauhat). Janaa ollaan tehty, onnistunut useimmiten hyvin. Eniten miuta häiritsee ajoittainen seilaaminen edestakaisin jäljen päällä ja ylipäätään harhautuminen. En muista milloin jälki olisi kokonaan hävinnyt, aina löytää takaisin ja jatkaa hommia, mutta itse tykkäisin jos se meno olisi kokoajan määrätietoisen näköistä.
Ja tietty jälkijutuissa pitää muistaa se, että en tiedä mitä olen tehnyt ja teen oikein/väärin. Saatetaan olla ihan syvällä ojan pohjalla tän lajin kanssa, mutta mielummin valitsen jäljen tallaamisen ja ajamisen kuin tokon vääntämisen ;D
Käytiin Pinjan ja koirien kanssa mökillä reippailemassa, tässä todistusaineistoa!
Eli jos treenejä nyt ajatellaan, niin voisin korjata asennevamman tokoa kohtaan ja paneutua oikeasti jälkeen. Viestiäkin olisi kiva käydä juoksuttamassa, ehkä taas kun arki alkaa? Agilitya tehdään silloin tällöin, koiran hauskuuttamista varten.
Koiraa (tai ainankin miuta) hauskuutettiin pari viikkoa sitten kelpiemökkimiitillä Keuruulla! Seura oli huisin parasta, ruoka ihanaa ja paikka loistava, kiitokset vaan Emmalle ja Joonalle järjestelyistä!
Elvi kuvitteli vanhimpana olevansa arvokkain ja viisain, mutta ulkokuori alkoi rapistua aina illan pimetessä ja Donikin oli maailman ihanin koira aamulla kello yhdeksän. Lomailun ja laiskottelun lisäksi tehtiin yksi esineruutu, Elvi teki ihan hyvin. Vietiin esineet yhdessä, haki hyvin ja suoraan. Kiitos kuvista ja kuvaamisesta Miiralle, Hannalle ja Emmalle. Toivottavasti nähdään samalla porukalla taas pian!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)