maanantai 28. toukokuuta 2018


Pitkästä aikaa kuva, joka ansaitsee ihan blogipäivityksen. Elvi täytti 8-vuotta helmikuussa, ja nyt Miira ikuisti pitkästä aikaa pönötyskuvan koirasta.

Hiljaista on ollut muuten, kivoja päivitettäviä asioita ei ole ollut. Harmillisia vähän sitäkin enemmän, mutta koetetaan muistella tässä vuoden aikaisia tapahtumia.

Edellinen päivitys on viime kesän valioitumisesta, edelleen siitä saavutuksesta ollaan iloisia ja ylpeitä. Tokoa ei olla juurikaan sen koommin tehty, rallytokoa vähän, mutta noseworkia sitäkin enemmän. Elvi tekee ihan kotitreenejä eukalyptuksella, ulkona ja sisällä. Johdonmukaisuutta etsintään pitäisi saada, mutta ilmaisut alkavat vihdoin (kopkop) olla melko hyviä. En tiedä lähdetäänkö lajissa koskaan kisaamaan, tuskin, mutta kiva puuhailla jotain. 

Terveydessä on ollut reistailuja ja Elviä syksyllä hoiti Jyväskylässä ihana koirahieroja, joka sai liikkeen jumisesta taas paremmaksi. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi kuvauttaa polven, koska rikkoahan sinne jossakin kohtaa tulee, jos ei jo ole. Lähdettiin kuviin, ei saatu kuvia vaan diagnoosi sydämen sivuäänestä.

Sieltä sitten koira Lahteen kuunneltavaksi ja ultrattavaksi Seppo Lambergille, jossa saatiin lausunnoksi sivuääni voimakkuudeltaan 3/6 ja vasemman eteiskammioläpän rappeuma. Sydämen laajentumaa ei todettu, eikä sydämessä vielä muita muutoksia onneksi ollut havaittavissa. Oireita sydänviasta ei tosiaan ollut, eikä lääkitystä toistaiseksi aloitettu. Kontrollikäyntiä odotellessa, toivotaan että vika etenee hitaasti. Surullista ja stressaavaa, mutta nyt vaan on opeteltu elämään tälläisen vian kanssa. Vähän varmaan pipo liian kireellä omistajalla, mutta Elvillä onneksi menee vielä yhtä lujaa kuin ennenkin. 

Koetetaan kesä nautiskella toivottavasti hyvistä keleistä ja kaikista ihmis- ja koirakavereista, joita taas keretään tapaamaan! Jälkitreenitkin odottavat korkkaamista, eli jos Lappeenrannan päässä joku kaipailee metsään seuraa, ilmoitelkaa itsestänne.