Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten meidän toipuminen on sujunut näin.

Kaikki tällä hetkellä hyvin, varvas ei vaivaa, mutta vielä pitää ottaa vähän rauhallisesti. Elvi ei kyllä ymmärrä mitä tarkoittaa nätisti tai rauhallisesti, sen mielestä ollaan ihan tarpeeksi himmailtu sairasloman aikana. Kaikki nyt ja heti, mitä nopeammin sen parempi, vauhti korvaa virheet -tyyliset lausahdukset kuuluisivat juuri tällä hetkellä kelpien suusta.

Tai tällä hetkellä se ottaa rennosti, älynystyröitä vaivattu taas hiukkasen. Sunnuntaina käytiin tokokoulutuksessa Angelica Leimanin ja Mari Leiviskän opissa. Koko päivä vietettiin kentällä, Elvin kanssa kaksi treenikertaa, yksi kummankin kouluttajan kanssa. Aluksi Leimanin opissa, tuotiin ongelmana esille levoton ja ruma seuruu, joka kyllä toteutui täydellisesti siinä tilanteessa. Ennen valvovaa silmää tehdyt pätkät olivat hyvää Elviä, mutta heti kun koetettiin tehdä jotain, meininki oli ihan kamalaa. Elvi puuhasi ihan kaikkea muuta kuin teki seuraamista miun kanssa. Ohjeeksi vaan napakkaa puuttumista ja virheistä huomauttamista vaihtelevan pituisilla seuruu pätkillä. Yksi asia kerrallaan ja kriteerit miulle selkeäksi päähän. Viimeinen kaikista vaikein toteutettava, en ole perfektionisti ja annan liikaa periksi, kunhan asiat menee sinne päin niin on ihan hyvä. Treeniä, treeniä.
Luoksetulon stoppeja seuraavaksi, selkeä kriteeri tähänkin. Hyviä ideoita muutenkin, vähän vaihtelua pitää saada treeneihin, etten aina pysy vaan samoihin kaavoihin kangistuneena. Nea joutuu meidän kanssa hommiin ;)

Tauon jälkeen jatkettiin Marin kanssa, ensiksi tunnaria, jossa ongelmana on muiden maistelu ennen palautusta. Maisteli nytkin, ja saatiin uusia treenitapoja kokeilun alle, toivotaan että joku näistä tehoaa! Toisena kaukot, hyviä ideoita erilaisten treenien suorittamiseen, sekä seisomisen tsekkaus ja sen etupainoitteisuuden korjaamiseen vinkkejä.

Oli ihanaa käydä neuvottavana ja vanhojen ajatusten lisäksi tuli monta uutta juttua pohdittavaksi. Kouluttajat olivat ihania ja seura hyvää, kiitos kaikille! Jos vaikka kevääksi löytyisi joku koulutus, josta saisi taas intoa ja uusia ideoita treenejä varten. Sitä ennen pitäisi selvitä kylmästä talvesta, tervetuloa paleltuneet sormet ja tunnottomat varpaat.

Päätin jakaa teidän kaikkien iloksi (tai kauhuksi, kuten Elvin ilmeestä voi päätellä:D) meidän siteen vaihto operaation, joka toteutetaan kahden päivän välein. Kun jalassa oli lasta, se käytiin vaihtamassa lääkärissä, ja ensimmäiset siteen vaihdotkin hoidettiin siellä vierailujen yhteydessä, mutta nyt ollaan vaihdeltu itse.

Ensin koira siirretään vessaan, jossa operaatio suoritetaan.

Kun koira on istutettu nurkkaan, side puretaan pois. Joku kätevä leikkaisi kaikki saksilla, mutta mie rullailen siteet pois.

Siteen poiston jälkeen joka kohta putsataan Betadinella, varpaan välit yms. hautovat paikat erityisen huolella.

Jalka kuivataan hiustenkuivaajalla, Elvi järkyttyi asiasta yllättävän vähän, vaikka tää onkin ehkä vaihdon epämiellyttävin toimenpide.

Kun tassu on kokonaan kuiva, rasvaillaan sitä vielä hieman.

Sitten aloitetaan tassun pakettiin laittaminen. Ensin vanutupot varpaiden väliin.

Sitten pehmustesidettä ympäri tassua, monta kierrosta. Sai vetää napakaksi, sillä side enemminkin hajoaa kuin tiukkenee liian tiukalle. Muiden siteiden kiristystä täytyi vähän tarkkailla, jottei ne purista liikaa.

Paketin päälle elastista sideharsoa.

Lopuksi vielä tukiside, tällä kertaa taas violetin värinen.

Toivotaan, että kauhean monta kertaa ei enää jouduttaisi sidettä vaihtelemaan, tarpeeksi saatu jo harjoitusta. Elvillä on viikonloppuna jännät paikat edessä. Kipulääkkeiden anto lopetettiin, mikäli viime viikonloppuna alkant ontuminen palaa, on edessä varpaan amputaatio.

Ei kovin hehkeästi mene. Lähes kuukausi varpaan onnettomuudesta takana, ja koira edelleen liikumatta. Lääkärissä ollaan rampattu, jos en ihan ole laskuista sekaisin niin yhdeksän kertaa, röntgen kuvattu kolmesti ja rauhoitettu liian monta kertaa :(

Lastasta päästiin eroon jo reilu viikko sitten, kun röntgenkuvat näyttivät luutumisen lähteneen hyvin käyntiin. Muutenkin toipuminen vaikuttanut hyvältä, pientä ongelmaa aiheutti tulehdus tassussa, joka hoidolla saatiin hyvin hallintaan ja nyt ihan ongelmaton. Tämän viikon maanantain piti olla päivä, jolloin saadaan lupa jo kävellä hihnassa.

Viikonloppuna Elvi kuitenkin alkoi ontumaan, joten uudestaan kuvattavaksi. Murtuma paranee edelleen hienon näköisesti, mutta nyt kuvaan oli ilmestynyt mahdollinen irtopala. Lääkäri ei osannut sataprosenttisen varmaksi sanoa, onko se luunsiru ja miksi se on näkyvillä vasta nyt otetuissa röntgenkuvissa. Se kuulemma voi olla mahdollinen ontumisen aiheuttaja, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Jos ontuminen on luunsirusta johtuvaa, seuraavaksi on varpaan amputointi.

Nyt seuraillaan tilannetta muutaman päivää kipulääkkeillä, minkä jälkeen katsotaan jatkuuko ontuminen. Miun tuurilla jatkuu, mutta peukut pystyssä. Toisaalta, amputaation jälkeen olisi vain leikkauksesta johtuva reilu viikon huili, minkä jälkeen voisi tehdä ja riehua taas. Ja olisi yksi murtuva varvas vähemmän...

Tässä kuitenkin kokoelma sairasloman valokuvista, kaikki laatua puhelin.