Sabletail's Lion Mind

Hidasta päivittelyä, mutta eipä meille kummempia ole tapahtunut. Treenattu silloin tällöin sitä ja tätä. Tokoa liian vähän, mikään ei edisty. Innostuksen puuskia tulee, mutten osaa enää opettaa mitään eteenpäin, niin johan on puuduttavaa ja haasteellista hommaa. Paikkamakuita pitäisi vaan tehdä ja tehdä. Tahtoisin sen yhden ykköstuloksen sieltä avoimesta, sitten voitaisiin vaikka taukoilla tylsästä lajista talven ajan ja keskittyä keväällä voittajaan. Mutta eipä se ykkönen tule treenamatta ja olemalla menemättä kokeeseen. Eilen kyllä käytiin oman yhdistyksen treeneissä, tehtiin lyhyt paikkaistuminen, ihan ok olin ihan koiran edessä. Paikkamakuussa aikaa 2min, olin kontin takana ja palkkasin kerran. Kerran oli ainankin liikahtanut, muttei kuulemma muuta huomautettavaa. Ruudut oli täydellisiä, loppuosakin oli loistava kun otettiin erillisenä treenien lopussa. Ruutu onkin ainut liike mikä onnistuu ja mistä toi vaikuttaa tykkäävän.

Lavastettu tilanne, oikeasti ei treenattu näissä treeneissä ;D

Jälkeä ollaan tehty silloin tällöin, ja ihan kuin edistystä olisi havaittavissa, enää vauhti ei ole tuhatta ja sataa, ja meno näyttää enemmän hillityltä. Esineet ja kepit pääsääntöisesti noussut jokaisella kerralla, joskus joku jäänyt huomaamatta ja joskus johonkin tarkentaa, mutta jättää nostamatta (viimeksi ongelmaa aiheutti kengännauhat). Janaa ollaan tehty, onnistunut useimmiten hyvin. Eniten miuta häiritsee ajoittainen seilaaminen edestakaisin jäljen päällä ja ylipäätään harhautuminen. En muista milloin jälki olisi kokonaan hävinnyt, aina löytää takaisin ja jatkaa hommia, mutta itse tykkäisin jos se meno olisi kokoajan määrätietoisen näköistä.
Ja tietty jälkijutuissa pitää muistaa se, että en tiedä mitä olen tehnyt ja teen oikein/väärin. Saatetaan olla ihan syvällä ojan pohjalla tän lajin kanssa, mutta mielummin valitsen jäljen tallaamisen ja ajamisen kuin tokon vääntämisen ;D

Käytiin Pinjan ja koirien kanssa mökillä reippailemassa, tässä todistusaineistoa!

Eli jos treenejä nyt ajatellaan, niin voisin korjata asennevamman tokoa kohtaan ja paneutua oikeasti jälkeen. Viestiäkin olisi kiva käydä juoksuttamassa, ehkä taas kun arki alkaa? Agilitya tehdään silloin tällöin, koiran hauskuuttamista varten.

Koiraa (tai ainankin miuta) hauskuutettiin pari viikkoa sitten kelpiemökkimiitillä Keuruulla! Seura oli huisin parasta, ruoka ihanaa ja paikka loistava, kiitokset vaan Emmalle ja Joonalle järjestelyistä!
Elvi kuvitteli vanhimpana olevansa arvokkain ja viisain, mutta ulkokuori alkoi rapistua aina illan pimetessä ja Donikin oli maailman ihanin koira aamulla kello yhdeksän. Lomailun ja laiskottelun lisäksi tehtiin yksi esineruutu, Elvi teki ihan hyvin. Vietiin esineet yhdessä, haki hyvin ja suoraan. Kiitos kuvista ja kuvaamisesta Miiralle, Hannalle ja Emmalle. Toivottavasti nähdään samalla porukalla taas pian!

Muita hämmensi kun Elvi tahtoikin leikkiä ;D