Elämä sujuu aika leppoisasti Jyväskylässä. En oo vielä oikein uppoutunut koulumaailmaan, hommia alkaa pikkuhiljaa tulemaan, mutta onneksi palautuksilla ei ole kiire.

Niiden sijasta ollaan Elvin kanssa tutustuttu metsiin ja lenkkipolkuihin. Mielettömän kivat latupohjat tuolla, harmi että ne ei ole talvella meidän käytössä :( Ollaan käyty seikkailemassa sekä Emman ja koirien että Hannan ja Lukan kanssa!
Ollaan koetettu nyt sitten keksiä myös polkuja metsän puolelta, mutta niiden kanssa ei olla vielä päästy vauhtiin. Pari kivan oloista on näkynyt, mutta ei olla kuljettu loppuun asti, pitää tsekkailla minne asti ne meneekään!

Ollaan myös Killerin metässä käyty lenkkeilemässä, iso kiitos Ninjalle ja Kertulle seurasta (ja jokaisesta autokyydistä tähän asti sekä tulevaisuudessa! :D). Vähän ollaan treenattukin, mutta edistyksestä en tiedä... Välillä tuntuu siltä, että kaikki onnistuu ja välillä taas menee ihan penkin alle. Tunnari on erityisen epävarma, mutta ehkä se joskus paranee.

Viikonloppuna käytiin ainejärjestön vaellusretkellä, kierreltiin Leivonmäen kansallispuiston maastoja. Mukana taisi olla yli 40 ihmistä ja neljä koiraa! Reissu sujui hyvin, Elvi tuli hyvin toimeen kahden mittelspitzin kanssa jotka johtivat joukkoa (= kaikki juuri sopivan epäkiinnostuneita toisistaan, saivat puuhailla omia juttujaan!), kerjäsi onnellisena makkaraa vaihtareilta ja otti jopa vastaan rapsutuksia.

Tällä viikolla oli taas vieraileva tähti Lysti kylässä. Elvin ei tarvinnut kertaakaan komentaa, Lysti touhusi mielellään omia juttujaan lelujen kanssa. Yön ne aloitti samassa sängyssä, mutta Lysti päätyi sitten häkkiin. Aamulenkillä ne taas innostui juoksemaan ja Elvi sai ihmeellisiä hepuleita, Lysti koetti pysyä perässä :D Sitten nukkui melkein vierekkäin sängyssä.
Ei Elvi mitenkään rakasta pentua talossa, huokailee jostain nurkasta kärsivästi ja osaa kyllä nostaa ylähuulta kun pentu tulee nenän eteen riehumaan leluillaan (minkä jälkeen Lysti aina totesi, että pakko livistää kovaa karkuun, jätti lelun Elvin nenän eteen eikä uskaltanut enää hakea sitä vaan alkoi tomerasti komentamaan haukkumalla :D), mutta sietää hyvin.
Lysti on tervetullut uudestaan kylään, nyt se oli jo aika simppeli seuralainen ja teki hienosti kaikki pissatkin ulos!

Torstaina treenattiin Hannan ja Lukan kanssa, paikkamakuu ilmeisen ok, luoksetulo kohtalainen, kaukot hyvät ja tunnari surkea :( Parissa viime treenissä ainankin ensimmäisen liikkuroidun tehnyt ihan hutaisemalla, parantanut toistoilla. Torstaina suutuin sille, minkä jälkeen ääni kellossa muuttui ja koira haisteli nätisti ja palautti oman. Ollaan tehty kummallakin kerralla nouto alle, pitää testata huomenna tekeekö eri tavalla, jos se nouto ei ole ennen tunnaria. Ärsyttävää :(

Elvi on onneksi kotiutunut hyvin, kovimmat kolahdukset/koiran haukunta saa sen vielä havahtumaan, mutta ihanan hiljaa ymmärtänyt olla, fiksu koira!

Elvi muutti vihdoin miun luokse Jyväskylään! On arki ollut aika outoa ilman koiraa, vaikka ihan liikaa en kerennytkään ikävöidä, kun uuden koulun aloituksessa ollut kaikenlaista kivaa tapahtumaa.
Nyt ei enää tarvitse miettiä mitä teen vapaa-aikana.

Vähän jännitän miten Elvi sopeutuu äänekkääseen kerrostaloon hiljaisen rivarin jälkeen, mutta vielä on sujunut tosi hyvin! Se vähän puhahtelee koville äänille (alakerran pyörävaraston ovi, jota on paiskottava) sekä naapurin haukkuvalle koiralle, mutta ei onneksi hauku. Myös koulupäivän se oli tänään yksin, 4h, jätin koneen äänittämään tapahtumia, kerran kuului kummallista kolinaa mutta ei mitään haukkumista. Eli ehkäpä tämä tästä :)

Nyt sitten treenataan tulevaa koetta varten. Sunnuntaina 28.9. käytiin Imatralla möllitokoilemassa, tehtiin avoa/voittajaa.

Paikkamakuu oli 2min, arvosana 10. En tiedä mitä tapahtui, mutta tuomari sanoi kaikkien maanneen hyvin.
Seuraaminen oli aika hyvä, kontakti kesti ja käännöksetkin oli hyviä, normi avon tapainen. 10
Liikkeestä maahanmenon sijaan tehtiin istuminen, eli 0, mutta hienosti istui.
Liikkeestä seisominen 10
Luoksetulo 0, vapautin stopista takapalkalle (oli muuten hieno stoppi!)
Tasamaanouto oli muuten hyvä, lopussa tiputti liian ajoissa raville. 10 taisi tulla silti.
Kaukoissa tehtiin voittajan kaukot, tekniikka oli kuulemma erinomainen, mutta kaksi kertaa kaksoiskäskyt tiputti arvosanan 7. Tekniikalle iso peukku, mutta miten saadaan nyt koiran mielenkiinto pysymään miussa eikä muissa kiinnostavissa :(
Hyppynä hyppynouto, hienosti nousi ja tästä saatiin pisteitä 10.

Paikkamakuu oli kaikista tärkein saada tehtyä koemaisesti, vaikkei täysipitkä ollutkaan. Liikkurille ja tuomarille terveisiä, kiitos voittajan osien mahdollistamisesta :) ! Meidän pisteitä ei siis laskettu kuin miuta varten, Elvi kun ei avoimessa saisi enää kisata. Koiralla oli kokoajan kiva fiilis, se oli jopa hieman räyhä, mutta en kauheasti puuttunut asiaan. Mielummin näin päin kun perässä vedettävä.

Kotona ollaan treenattu nyt sitten tunnaria, ruutua, kaukoja ja luoksetuloa. Tunnarissa alkaa olemaan taas vauhtia vähän liikaa. Ei se kyllä röyhkeästi maistellu ole muita, mutta silti vähän jänskään josko se kokeessa nappaa viereisen. Menee suu auki kapuloitten päällä, ja yleensä nappaa hienosti oman kun osuu kohdalle.

Ruutuun ollaan lisätty häiriötötsiä ja muuta, ja ne on niin vaikeita Elville. Miutakin alkaa ärsyttämään, kun koira kaksi kertaa löytää ruutuun, sitten peruutan metrin verran lisää etäisyyttä, ja sillä ei enää ole hajuakaan missä se ruutu on. Hermo menee. Oon nyt aika paljon vaan juoksuttanut ruutuun palkalle, mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä.

Kaukot ollut ok ja välillä tosi hyviä. Pelottaa vaan, että kun olen lipsunut tekniikkatreeneistä ja siirtynyt treenaamaan enemmän koemaisia sarjoja niin kohta on taas tekniikassa ongelmia. Mutta nyt haluaisin puuttua tuohon kuuntelematta olemiseen jollakin keinoin, ideoita kenelläkään? Koira ei vaan pidä mitään fokusta miuhun, jos sattuu olemaan kuulolla tekee vaihdot, jos on jotain mielenkiintoisempaa niin ei kuule eikä näe. Takapalkalla ollut yleensä aika hereillä.

Ja luoksetulo on edelleen aika surkea. Takapalkalla ok, mutta ilman en saa sitä pysähtymään mitenkänä fiksusti. Onhan se joo parantanut, mutta nyt kun pysähdyksen ja miun välimatka on kasvanut (kun makuun pitää mahtua väliin), niin ei ne kyllä mitenkään hirveän hyviä ole. Maahan on sentään menty kohtuullisesti.

Että ehkä tämä tästä :D Elvi tehnyt kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja miulla paikkamakuusta (kohtuu) luottavainen olo, ja se on se kokeiden suurin jännitys tekijä. Muita liikkeitä voi mennä vaan kattelemaan ja testaamaan, paikkamakuuta ei.

Paula löysi ja mainosti kivoja kuvia Heinolan tokokokeesta elokuulta! Iso kiitos siis kuvaaja Mari Ali-Raatikainen

Muuten tokoilu on vain ajatuksen tasolla. Kokeeseen on ilmoitettu, mutta kun koira ei ole vielä täällä Jyväskylässä niin hieman on hankalaa treenata! Onneksi asiaa korjaantuu pian.

Meillä oli hetki sitten viikonloppua piristämässä Emman Lysti (Didaktic's J-Lo). Pentukuumeeseen oiva parannuskeino, maailman söpöin koiravauva kyläilemään.

Elvi kerran sanoi että naamalle ei tarttee tulla ja Lysti hyvin tajusi kerrasta, että okei tää oli tää äkänen akka ja keskittyi leikittämään Elvin laatikossa pölyyntyneitä leluja. Pentu löysi heti tiensä oikealle laatikolle ja valkkasi sieltä sitten sopivimmat lelut. Yön Lysti nukkui sikahienosti Elvin häkissä, vissiin uusi paikka ja jännä tilanne väsytti tehokkaasti pienen kelpien ja yö selvittiin hyvin yhdellä pissatuksella.

Aamulla Elvi sitten erehtyi leikkimään Lystin kanssa lenkillä. Lystistä Elvi oli alkuun aaaaaika hurja, mutta uskaltautui sitten juoksemaan ihan kunnolla hiekalla. Koetin epätoivoisesti saada molemmat koirat mahtumaan samaan kuvaan, mutta ei meinannut onnistua.

Lysti kaivautuu Australiaan!

Iltapäivällä Lysti sitten luuli, että Elvi haluaisi leikkiä myös sisällä. Elvi pakeni turvaan ihan sohvan perimmäiseen nurkkaan ja koetti siellä olla näkymätön katsellen aina muualle kuin pentuun päin :D
Kiitos Emma Lystin lainasta, tahdotaan toistekin kylään!

Voittaja korkattiin möllitokossa Parikkalassa tiistaina 12.8. Lähdettiin Jennin ja Rossin kyydillä (iso kiitos kyydityksistä, valkataan koht seuraava reissu!), sillä saatiin voittaja liikkuroituna meille, vaikkei sitä itseasiassa edes tarjottu, kiitos tästä mahdollisuudesta Parikkalan Koiraharrastajat!

Jännitti kyllä ennen koetta, mutta ees paikkamakuu ei saanut mitään hurjaa paniikkia aikaseksi. Tehtiin avoimen makuu, sillä voittajassa ei ollut muita makaavia koiria. Kolme minuuttiakin tuntui ihan tarpeeksi pitkältä ajalta olla piilossa, mutta Elvi selvisi ihan kohtalaisen hyvin! 10 saatiin arvosanaksi tästä liikkeestä, vaikka muita ei meiltä arvosteltu. Nean kuvaamalta videolta näki, että kerran se oli hieman ollut levoton takaosan kanssa (noin 40 sekunnin kohdilla) ja sitten 2,5min kohdalla meni lonkalleen. Ei kuitenkaan paha! Näytti kuitenkin kohtuullisen levolliselta kokoajan vieraidenkin koirien vieressä.

Loppuja liikkeitä venailtiin sitten hetken aikaa, Elvi kävi autossa ja otin sen sitten takaisin hommiin. Koira teki tosi kivalla innolla kokoajan, se ei laamaantunut niin kuin yleensä. Seuraamiset kehän oikealla reunalla oli surkeita, Elvi koetti hipsiä kokoajan hypylle. Muuten ihan ok seuruu, jotain meinasin askelissa sekoilla ja eihän se kontakti oo täydellinen, mutta ei se sitä oo myöskään treeneissä.

Liikeestä istuminen onnistui miun suureksi yllätykseksi. Aamulla kun sitä tehtiin, ei koira ymmärtänyt ollenkaan mitä piti tehdä ja seisoi vaan. Koepaikalla se kuitenkin istui jokaisen istumisen, minkä tein. Vaikeeta, sillä menee tosi herkästi istu ja seiso sekaisin, pitää kattoa mitä niihin keksin.

Luoksetulossa stopit valui, mutta se teki kummankin ja yritti ees vähän. Erittäin positiivinen yllätys, toi luoksetulon stoppi on niiiiin vaikee!

Ruutu oli ihan perushyvä, olisi voinut mennä peremmälle, mutta miun paikan hahmottaminen kärsi vielä vähän lisää kun ei ollut nauhoja. Sivulle olisi vielä voinut hiukan paremmin tulla, mutta ok tuokin!

Hyppynoudossa annoin väärän käskyn, jota koira sitten noudatti. Lähti onneksi toisella hakemaan kapulaa ja toi hyvin takaisin.

Tunnari oli huonoin, alkuun haisteli hyvin, mutta sitten alkoi maistella. Löysi onneksi oman.

Kaukot oli tosi jees! Vaihdot kesti hyvin paikoillaan, viimoiseen seisomiseen ei kyennyt kun katteli jotain muualle.

Viimoisena oli metsku joka ei päätynyt videolle, siinä ei tainnut olla sen kummempia vähän olisi voinut olla nopeampi palautus, mutta toi vieraan kapulan sylkemättä matkalla, se riittää!



Tosi onnellinen fiilis siis jäi tästä kokeesta, paljon parempi kun ikinä uskoin ensimmäisen voi-kokeen olevan! Ehkä tässä uskaltaa virallisiakin katsella, jos vaikka sitten lokakuussa pääsisi sellaiseen.

Alkaa tuntumaan jo siltä, että tää kesä alkaa olla ohitse. Illat on pimeitä, ja tänään satoi sekä oli kylmä! Toivotaan, että vielä saadaan hetki nautiskella auringosta ja lämmöstä.

Elokuun ekana viikonloppuna lämpöä kuitenkin oli tarpeeksi ja kelpiekamut kokoontui Lemille mökille! Kiitos kaikki hauskasta viikonlopusta, kiitos Miira ja Hanna kuvista (jotka taas vaihteeksi oli upeita!) Ens vuonna uusiks ;)

Viime viikonloppuna kävin hikoilemassa Maailman Voittajassa, onneksi Elvi ei ollut mukana. Kelpieitä oli kehässä 57, mie kävin Jillan hihnan päässä, mutta muuten sain toimia katsojana. Ihan eri tavalla saa irti näyttelyistä kun istuu vaan ja katselee. Tuomarin linja jäi miulle hieman epäselväksi, vaikka palkitut koirat kyllä olivat titteliensä arvoiset, onnea kaikille menestyneille ja tuloksiin tyytyväisille!
Katseltiin myös muuta ohjelmaa, aamulla fribeekoiria, flyballia ja tokoa. Iltapäivästä eteenpäin seurasin BIS-kehää, joka jäi miun mielestä vähän vaisuksi (enkä tiedä kuinka pitkään saa tuntea myötähäpeää ruusukenaisen ja juontajan puku sekoilujen puolesta). Kiva oli kuitenkin katsella, vaikka ite oisin sijotellut hieman eri koiria kuin tuomarit. Mitään en shoppailut, ei oikein ehtinyt ja ei kyllä ollut tarvettakaan tehdä ostoksia!

Helteinen erkkaripäivä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksella vietetty. Elvi sai erittäin hyvän, mutta onneksi seura oli erinomaista!

Pakkauduttiin Elvin kasvattajaperheen kyytiin aamulla ja kurvattiin paikalle. Paikalle järjestyi taas ihana katos, joka suojasi pahimmalta porotukselta ja koirien häkit saatiin varjoon. Päivä oli pitkä ja eteni hitaasti, miuta jännitti ihan kauheesti ja välillä oli liian kuuma.

Vihdoin ja viimein valionartut kehässä, Elvi oli muuten ok, mutta ylläripylläri väisti takaosalla. Ärsyttävää, vaikka sen eteen on tehty töitä ja pääsääntöisesti treeneissä esiintyy hyvin niin aina menee kehässä pieleen. Ei se kuitenkaan herneitä vetänyt liian syvälle kuonoon, vaan esiintyi loppuun ja liikkui ihan ok (on joskus meinannut kurvata suoraan kehästä ulos).
Tulokseksi siis EH ja arvostelu: "4 years old, little unsettled today. Bleasing(?, tietääkö kukaan merkitystä?) outline, deep chest, would like deeper flank, refine bone, busy mover, in good coat and condition."
Tuomarina oli australialainen Valerie Hutton, joka oli äärimmäisen mukava niin esittäjille kuin koirille. Antoi Elville tilaa eikä tullut väkisin ronkkimaan.

Taitaa meijän kehät olla nyt käyty, ainankin hetkeksi. Miusta olisi ihan kiva käydä näyttelyissä, mutta saanpa niistäkin enemmän irti omaa koiraa häiritsemässä. Maailman voittajaa odotellessa ;)
Miiralle jälleen isoimmat kiitokset upeista kuvista!

Meillä oli hauska reissu muuten!

Saatiin kuitenkin sekä kasvattaja- että jälkeläisryhmät kasaan, kelpieiden ainoana jälkeläisryhmänä kivan arvostelun saattelemana odoteltiin BIS-kehää, jossa hävittiin bc-jälkeläisryhmälle. Oli kiva kuitenkin esiintyä porukassa!