Ciraf-kurahanskat 7,95 Prisma

United Colors of Benettonin Union Jack -jarrusukat 12,95 vauvakauppa

Villasukka hinta ei tiedossa

Elvi esittelemässä syksyn sukkamuotia life style-blogien tapaan.

Pari ekaa päivää on nyt mennyt ihan ok, Elvi kuulostaa puujalkaiselta merirosvolta köpöttäessään menemään lastan kanssa. Kohtuullisen hyvin on malttanut olla paikoillaan - silloin kun mitään ei tapahdu. Heti jos jotain mielenkiintoista, hurjaa tai Elvin mielestä tarkastettavan arvoista on näköpiirissä, koira on siellä sähläämässä. Hyppii myös sängyille ja sohville, sekä alas. Tänään pihalla teki jo kettuloikkia käpyjen perään. Lasta on kuluttanut siteen jo puhki siltä kohdalta missä se maahan osuu, eli varmaan pitäisi antaa liikkua vähemmin. On vaan aika vaikea hillitä tuon vauhtia.

Elvi on nyt pistetty saikulle (omasta mielestään siis pakkolomautettu ilman minkäänlaisia korvauksia) vähintään kolmeksi viikoksi. Vasemman tassun uloin varvas murtunut, ihan suht siististi onneksi.

Käytiin ensin lääkärillä heti keskiviikkoaamuna. Käpälöi tassun ja jalan läpi, ei aristanut/näyttänyt kipua mistään kohdasta, epäili venähdystä. Ohjeeksi annettiin seurailla tilannetta, ja lähteä röntgeniin, jos ontuminen ei vähene.

Muutosta liikkumisessa ei siis näkynyt, joten varailtiin aika kuvattavaksi, tänään aamulla soitin ja sain heti muutaman tunnin päähän ajan. Eka käytiin samanlainen käsittely läpi, taivutettiin ja väännettiin ja käännettiin, antoi tehdä kaiken. Myös tässä epäiltiin ensin venähdystä, kun lavan lihakset vähän toista puolta lämpimämmät, mutta totesi myös varpaan hieman turvonneeksi. Kuvattavaksi siis. Elvi ei yllätys mitenkään arvostanut alun käsittelyä, pidettiin väkisin kyljellään ja tosiaankan rentoutunut tutkittavaksi. Myöskään rauhoituksen jälkeen oli vaikea saada Elviä kestämään röntgenpöydällä paikoillaan ja oikeassa asennossa. Kuvat saatiin kuitenkin otettua, ja selkeä murtuma juuri siinä varpaassa.

Jalkaan laitettiin lasta ja kieputettiin hyvin kasaan. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että lasta kestäisi edes vajaan viikon paikoillaan, ehjänä, kuivana ja tukien. Lastan vaihdot olisi viikon välein, mutta mikäli ei kestä menossa mukana, niin lyhyemmällä välillä aina tarpeen mukaan. Vähän luulen, että useampia vaihtoja tarvitaan.

Kotiin päästiin ja potilas on nyt heräilemässä pedissään. Vielä Elvi ei oo tajunnut lastaa jalassaan, mutta ootan vaan sitä hetkeä kun se ymmärtää, saa nähdä joudutaanko ottamaan kauluri käyttöön.

Kaikki kivat päivitykset saavat siirtyä taas, Elvillä jalka kipeenä :(

Oltiin agilityssa ja Elvi meni ihan normaalisti putkeen (vauhdilla, tuskin ajatuskaan mukana), ulahti ja tuli kolmijalkaisena ulos. Tällä kertaa etujalka. Käsittelin tassun läpi, kerran painaessa se ikään kuin naksahti ja Elvi ulahti, mutta sen jälkeen ei reagoinut minkäänlaiseen paineluun/taivutteluun. Liikkuessa ontuu.

Soitin lääkärille, joka käski seurailla pari päivää. Mieluiten tietysti olisin raahannut sen heti miten hoitoon, vaikka tietysti ymmärrän, että tilateen seuraaminen varmasti fiksumpaa. Mutta kun raukka pieni ontuu, eikä oikein pääse maahan kun jalkaa koskee. Eikä meillä ole kipulääkkeitäkään.

Kunhan se nyt olisi vain joku venähdys tai nyrjähdys. En tahdo murtumaa, en varsinkaan leikattavaa sellaista. En tahdo mitään vakavaa ja haitallista.

Himputin jalat, kun ei kestä menossa mukana

Lomalaisena on myös ylimääräistä aikaa vastailla haasteisiin, joita on ilmestynyt!
Saatiin Hannalta sekä Ninjalta haaste, vastataan 11 kysymykseen ja haastetaan seuraavat!

Tässä Hannan kysymykset
1. Millaisen arvelisit päiväjärjestyksenne olevan, jos koirasi saisi päättää?
Aamulla nukuttaisiin yhdeksään kymmeneen, minkä jälkeen kiireesti ruokaa! Sitten ulkona niin kauan, kunnes alkaa taas nälättämään. Lounaan jälkeen voisi torkkua hetken, ja sitten laskea ikkunasta autoja. Ennen päivällistä Elvi varmaan haluaisi leikkiä, palloilla ja naruleluilla. Ruokaa taas, ja sen jälkeen luultavasti lisää ulkoilua! Jälleen kerran ruokailun jälkeen on aina nälkä, siinä iltapala ja sitten yöunille!

2. Minkä rotuista koiraa et koskaan ottaisi? Miksi?
Kauhean vaikea sanoa yhtä rotua, mitä en ottaisi. Ehdoton ei on lyttynaamoille ja sairaaksi jalostetuille. Esimerkiksi mopsi ja cavalier kingcharlesinspanieli olisi ei -listalla. En tahtoisi katsoa pahimmassa tapauksessa huonokuntoista koiraa, jota en voisi auttaa mitenkään.

 3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Kivaa ajanvietettä, ja tiettyjen tuomareiden mielipiteitä on jopa kiinnostava hakea! Vähän liikaa pelaillaan tuomareilla, mennään sinne missä menestytään ja niitä "tiukempia" vältellään, vaikka sieltä saattaisi tulla totuudenmukaisempaa tulosta. (Tosin syyllistyn itse myös tuomaripeliin, niin kuin me kaikki :D)

4. Mitä koirasi rakastaa eniten maailmassa?
Miuta ja ruokaa. Ei mamin pikkukoira selviä ilman huolenpitoa ja ruoka on kanssa tärkeää! Tosin ruoka taitaa mennä miun edelle :D

5. Onko koirallasi jotain hassuja, persoonallisia tapoja?
No se nukkuu kebab-eläimenä jalat kropan alla, tai sitten venytettynä ihan äärimmilleen.

6. Jos nyt voisit vaikuttaa asiaan, tekisitkö jotain toisin koirasi kasvatuksessa?
Vaikka miten monta asiaa! Hihnakäytös olisi pitänyt saada kuntoon jo pentuaikana, nyt tuntuu helpommalta mennä metsään ja päästää tuo irti. Samoin pohjat esimerkiksi tokoon, useamman asian minkä tekisin sielläkin eritavalla! Sitten hieman tiukempi kuri yleisesti, jotta jotkut asiat olisi nyt ihan itsestään selvyyksiä (mm. takakontissa odottaminen, kunnes sieltä on oikeasti annettu lupa. Ilman että ensin mainitsen "odota".)

7. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
En ole perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, en ole siis ihan oikea henkilö sanomaan mielipiteitä. Tykkään ajatuksesta, että rotuihin (varsinkin pienikantaisiin) tulisi uutta verta. Mutta en tiedä käytännön toteutuksesta, enkä asian hyviä ja huonoja puolia.

8. Mikä on suurin koiriin liittyvä haaveesi tai tavoitteesi?
Saada tuosta vielä fiksu ja asiallinen harrastuskaveri! TVA tietty haaveena, mutta tärkeämpää harrastaa omaksi iloksi!

9. Onko jotain tiettyä koiraa, jota ihailet erityisesti?
Joskus muinoin yksi veteraani sakemanni messarin BIS vetsku-kehässä teki vaikutuksen. Koira ihan elementissään ravasi ympäri isoa kehää, ja show kun se oli, niin musiikki ja valot yms sai ihan kylmät väreet aikaan!

10. Entä millainen koiranomistaja on mielestäsi ihailtava?
Sellainen, joka jaksaa panostaa koiransa hyvinvointiin ja haluaa keskittyä tarjoamaan koiralle hyvän elämän.

11. Missä asiassa tahtoisit kehittyä koiranomistajana?
Lisää kärsivällisyyttä ja luottoa koiraan!


Ninjalta ja Kertulta saatiin tälläiset kysymykset:
1. Kuvaile koiraasi kolmella adjektiivilla.
Hassu, outo ja älykäs!

2. Onko koirallasi "parasta kaveria"?
Elvin suosikki on varmaan Jilla-mama, niillä jutut natsaa aika hyvin yhteen.  Muut kaverit on tasavertaisen kivoja!

3. Oliko rotuvalintasi oikea? Perustele. :)
Itse olen ainankin tyytyväinen, sain koiran josta pidän kaikin puolin. Pääasiassa koira jonka kanssa pystyn harrastamaan ja jonka kanssa arki onnistuu ongelmitta. Rakenteeltaan terve ja kaunis, ei mitään liioiteltua!

4. Mikä on paras ominaisuus koirassasi?
Tuo hassuus, se on tosi höpsö välillä! En tiiä liikkuuko sillä päässä mitään, mutta sitten saa ainankin nauraa sille.

5. Mikä on koirasi lempiherkku?
Elvi syö kaikkea ja nauttii kaikesta. Yksi suurin herkku on kuitenkin varmaan valmis lihapullat, se hullaantuu niistä aina ihan kauheasti!

 6. Mitä ruokaa koirasi syö?
Jahti & Vahti nappulaa, ja sen lisäksi ruuan tähteitä/valmislihamössöjä.

 7. Haluaisitko joskus kasvattaa koiria? Perustele. :)
Haluaisin! Eniten kiinnostaisi keksiä pennuille nimiä (joita on jo pitkät listat valmiina ;D) ja seurata niiden kasvua ja kehitystä. En kuitenkaan tiedä milloin ja missä kohtaa miun elämää tämä olisi mahdollista, ei vielä hetkeen. Mutta ehkä joskus.

 8. Mitkä ovat parhaita juttuja koiraharrastuksessa? Entä huonoimpia?
Varmaan kaikkein parasta on uudet ystävät. Tosi moni ihana ihminen on tullut miu elämään vasta koirien (/kelpieiden) kautta. Ellei Elviä olisi, tuntisin aika paljon vähemmän huisin mahtavia ihmisiä. Samoin kaikki kokemukset näiden ihmisten kanssa on olleet huiseja. Tietty myös se, että se koira on mukana elämässä on ihan mahtavaa. Oon aina halunnut koiran, ja nyt tosi onnellisena omistan sellaisen. Onnistumiset on ehdottomasti yksi paras asia. Älyttömän kiva fiilis, kun jonkun asian saa sujumaan.

Huonoimpia sitten varmaan epäonnistumiset ja tilanteet, joista tuntuu, että eteenpäin ei pääse. Tai kaikki huonot sattumat koirien kanssa, oli sitten kyse onnettomuuksista, sairauksista tai muista vastaavista.

 9. Montako takkia koirallasi on?
Elvillä on kaksi, yksi liian pieni ja yksi hyvä Pomppa!

10. Mitä mieltä olet Cecar Millanista?
Miulla ei juuri mielipidettä kyseiseen tyyppiin ole, muutaman jakson katsonut televisio-ohjelmaa silloin tällöin. En hyväksy piikki/sähköpantoja/älytön fyysistä kosketusta, minkälaista Millan ilmeisesti suosii, mutta en kyllä kallistu pelkästään kukkahattuiluunkaan. Koiralle pitää kertoa missä rajat menee ja pakotteet on oikein käytettyinä ja toimivina ihan ok koiralle joka ne pystyy vastaanottamaan paineistumatta.

11. Millainen koiranomistaja olet? Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla. :)
Liian kiltti, mukavuudenhaluinen ja ylihuolehtiva. Vaadin koiralta (ja itseltäni) liian vähän, pitäisi mennä pois mukavuusalueelta ja oikeasti tehdä vaativiakin asioita ja vaatia onnistumisia, liian paljon katson läpi sormien esim. harrastuksissa.

Kysymykset seuraaville, ja uhriksi valikoidut juuri sinä tätä haastetta nyt lukeva (olisi kiva jos vaikka tämän postauksen kommentteihin linkkaisitte vastauksenne, niitä olisi ihan kiva lukea haastajankin :D)
1. Mitä koirasi syö, ja miksi?
2: Mielipiteesi roturisteytyksistä?
3. Mieleenpainuvin hetki koirien kanssa?
4. Mikä oli ensimmäinen koirallesi opettama temppu (nimenomaan temppu)?
5. Minkä rotuinen on seuraava mahdollinen koirasi?
6. Miksi päädyit valitsemaan juuri oman koirasi pentueesta?
7. Muistatko ensimmäisen tapaamasi yksilön "omasta rodusta"?
8. Millaisia tavoitteita teillä on kahden vuoden sisään?
9. Mikä on kallein lemmikeillesi ostama tavara/esine/asia?
10. Miksi valitsit juuri tuon nimen koirallesi/koirillesi?
11. Missä aiotte kävellä seuraavan lenkkinne?


Myös Emma haastoi meidät, tehtävänanto menee näin: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
1. Auringonpaiste ehdottomasti! Mikään ei oo piristävämpää kuin aurinkoinen sää (tosin aamulla, kun edes miun pimennysverho ei pidä aurinkoa poissa niin tulee joku kerta mietittyä tykkäänkö siitä oikeasti, mutta kyllä tykkään!)
2. Loma, vapaa-aika! Oon huippu laiska tyyppi, joten nautin vaan kun ei tarvitse sen kummemmin tehdä mitään (paitsi niitä kivoja asioita, joita olen sopinut!) Iso sänky voi mennä tähän samaan kohtaan, se on maailman ihanin!
3. Kaikki ystävät, koirapiireistä ja muuten. Huippuhauskoja hetkiä takana, toivottavasti vielä enemmän edessä.
4. Kuten Emmakin jo totesi, myös onnistumiset tuo hyvän mielen. Asiassa kuin asiassa onnistuminen on kivaa.
5. Asioiden suunnittelu on ihanaa, vielä kivempaa olisi, jos olisi rahaa toteuttaa kaikki suunnitelmat.
6. Ruoka tuo hyvän mielen, mitä parempaa ruokaa niin sen parempi. Myös Elvi allekirjoittaa tämän!
7. Valokuvaus tuo myös hyvää mieltä parhaimmillaan. Pahimmillaan jotain ihan muuta, mutta olen oppinut tykkäämään myös niistä vähän huonommista tarkennuksista ja rajauksista, ei tarvitse olla täydellinen.
8. Hyvän mielen tuo myös nähdä kaverit iloisena ja iloita muiden onnistumisista, jos itsellä ei mene ihan putkeen.
9. Heppailu tuo hyvän mielen, vaikka talvella pimeään ja kylmään lähteminen tuntuu aika ajoin huippuhankalalta. Nyt kesällä on ollut taas kiva käydä, vaikka onnistumisia kaivataan nyt alle tuossakin harrastuksessa.
10. Elvi tuo hyvää mieltä, sillä se on maailman paras karvakorva!

Tämänkin haasteen ottakoot vastaan kuka haluaa, oon haastanut kaikki jo niin useasti, että enää ei kehtaa! Kaikki jotka haluavat keksiä hyvän mielen asioita, olkaa hyvät!

Tähän tuli nyt kerättyä viime keväältä pari haastetta ja nyt eiliseltä yksi. Muitakin päivityksiä on tulossa, kunhan insipiroidun kirjoittelemaan ;D

Viime viikolla oltiin aktiivisia, tehtiin kaikenlaista!

Maanantain ohjelmasta ei kyllä ole muistikuvaa, taidettiin vaan toipua Joensuun viikonlopusta! Tiistain sitten seuran treeneihin, ohjelmassa oli paikkamakuu (2,5min piilossa, ihan ok!), ruutu (hieno, tehtiin kahdessa osassa, sivulle tulossa ehkä hieman väljä, kouluttajan mukaan ei haitannut) ja nouto (palautti ravilla, tehtiin sitten muutama vauhtipalautus). Näissä treeneissä muutenkin häiriön lisäksi se kiva, että annetaan selkeästi tehtävät mitkä tehdään, ei tuu tehtyä vähän sinne päin sitä tätä ja tuota.

Keskiviikkona käytiin tekemässä jäljet Nean ja Suvin kanssa, Elville neljä jäljen nostoa ja aika huonoja kaikki. Parissa ehkä vähän oikeaa suuntaan toimintaa, mutta ei edennyt ite ja varmisteli kokoajan janalla. Jatkoi mielellään myös takajäljelle. Paaaljon lisää treeniä, viime janatreenistä on kyllä liian kauan aikaa.

Torstaina otettiin Sanni ja Tara kyytiin ja ajettiin Parikkalaan möllitokoon. Paikalla oli paljon koiria, joten saatiin tovi odotella omaa kehää. Tarkoituksena oli saada hyvä fiilis aikaan kehässä, mutta ei se kyllä onnistunut niin kuin oisin toivonut.

Paikkamakuu 10, oli vaihdellut lonkalle ja kääntynyt piiloon päin. Mutta hiljaa, eikä ryöminyt, JEE!
Seuraaminen 9 (?), ei kontaktia, pysyi paikallaan ja käännöksissä ok vaikka mie olin huono.
Liikkeestä maahan 10, peruskiva.
Luoksetulo 8, pysähdys venyyyyy.
Liikkeestä seisominen 10, peruskiva.
Nouto 10, ihan hauska! Laukkasi palautuksessa melkein loppuun asti.
Kaukot 7½, jäätyi istumaan nousuissa, voisi treenata kokeenomaisesti joskus näitäkin.
Kokonaisvaikutelma 10
Pisteitä jotain päälle 180, eli ihan jees. Mutta kun tahdon kehään superhypermegaaktiivisen kelpien, en tollasta "nojoo teen kaiken vähän puoliteholla"! Ehkä tää joskus vielä tästä helpottaa.

Elvi odottelemassa kehää, kiitos kuvasta Sannille!

Lauantaina lähdettiin sitten illalla Lahteen kyläilemään ja sieltä sunnuntaina Heinolaan näyttelyyn. Paikalla 10 kelpieitä, Elville tulokseksi ERI1 SA PN1 VSP. Tuomarina oli Igor Selimovic, Elvi olisi mielellään poistunut kehästä heti kun tuomari lähestyi, mutta meidän onneksi ei hän halunnut koskea koiriin ja esittäjä näytti itse hampaat tuomarille. Harmittaa tuo Elvin jännittäminen kehässä, Joensuussa kun oli ihan hyvin, vielä pitää Luumäellä käydä kokeilemassa. Arvostelussa sanottiin näin: "Good size. Good type of head. Correct topline. Good angulation. Balanced movement."

Elvin sertin metsästyskausi alkoi viime lauantaina, ja jatkuu Luumäen ryhmikseen asti. Onneksi (tai en nyt tiedä... :D) tarvittava saalis saavutettiin heti ensi yrittämällä, loput reissut voi tehdä ilman suurempia odotuksia.

Torstaina harjoiteltiin LPKY:n järjestämässä match showssa, ja miten se meni, huono kenraali enteilee hyvää suoritusta. Elvi päätti, että tänään tuomari ei koske ollenkaan ja pisti pakin päälle ja lipesi melkein kehän ulkopuolle. Jos hihna ei olisi ollut kädessä, koira varmaan olisi pistellyt vauhdilla pois paikalta. Yllättäen siis sininen ja ei sijoitusta. Harmitti huisin paljon ja kerkesin jo panikoitua tuosta käytöksestä, kun olin aatellut, että pahimmat väistämisongelmat olisi jo takana päin.

Liikoja odottamatta pakattiin auto perjantaina kohti Joensuuta, Jossu ja Ruuti seurana. Perjantai kului borderterrieri kehän laidalla ja illalla pitsaa paistaessa. Lauantai jännitti ihan liikaa ja yöllä tuli herättyä useampaan otteeseen, tiedä sitten johtuiko painajaisista vai tuskaisen kuumasta huoneesta.

Lauantaina ei kuitenkaan tarvinnut enää kauaa jännäillä, kelpiet heti kello 10 ja koiria ilmoitettuna kuusi, paikalla viisi. Avoimissa nartuissa Elvin lisäksi kaksi koiraa, ja viisitoista yli kymmenen oltiin jo ulos kehästä kera SERT, CACIB ja rotunsa parhaan, sekä uuden muotovalion!
Tuomarina oli Janiki Steinbock ja arvostelu: "Hyvä pää ja ilme, koko ja mittasuhteet. Hyvä rintakehä, takakulmat ja luusto. Olkavarsi saisi olla hieman pidempi. Liikkuu hyvin."

Tavoitteet saavutettu, metsästyksen olisi voinut lopettaa tähän, mutta tietty mie olin jo maksanut  sunnuntain, sekä tulevien viikonloppujen Heinolan ja Luumäen. Käydään nekin nyt kiertämässä, kerta on rahaa tuhlattu. Iltapäivällä pyörähdettiin ryhmäkehässä, kokemuksen vuoksi! Kauhean kauaa ei jouduttu siellä tönöttämään kun tuomari valitsi jatkoon pääsevät, ja sitten hotellihuoneeseen huilimaan.

Sunnuntaina oli heti seuraava kerta, koiria tällä kertaa vain samat avoimen luokan nartut, ja Elvi ekaa kertaa valioissa. Olipas kiva päästä juoksemaan paras narttu kehässä ja aika huisia oli päätyä ykköseksi siellä. Elville siis toiselta päivältä ROP ja CACIB. Tuomarina tänä päivänä Nagler Magal Yolanda, ja arvostelu: "Feminine balanced, well proposed bitch. Correct head. Well-set ears, balanced neck. Correct body, topline, tailset, chest and ribs. Good angulation behind. Sound movement." Hetki vietettiin vielä borderterrierikehän laidalla kannustamassa Ruutia, minkä jälkeen kotia kohti nukkumaan.

Huisin yllättynyt olin viikonlopun tuloksista, ja aika tyytyväinen, että se SERT nyt tuli, eikä tarvitse enää uhrata ajatuksia sille. Tietty vähän harmittaa, että se heti ensimmäisestä näyttelystä tupsahti, kun noihin muihin tuli jo ilmoitettua, mutta mielummin tästä kun ei mistään! Kaikista parhainta oli, että Elvi esiintyi molempina päivinä kivasti. Sunnuntaina tuomari halusi kelpiet vielä pöydälle arvosteltavaksi ja Elvi vähän näytti siltä, ettei kestä siinä hetkeäkään käpälöitävänä, mutta yllätti miut ja tyytyi vain nojailemaan mahdollisimman kauas tuomarista. Reissunakin oli mukava ja onnistunut, ehkä seuraavalla kerralla Ruutin ja Johannan kanssa ulkomaille. Mutta ei kyllä hetkeen, kunhan nämä tämän kuukauden kehät on käyty unohdetaan näyttelyt kokonaan hetkeksi, ja keskitytään vaikka siihen tokoon!

Hidasta päivittelyä, mutta eipä meille kummempia ole tapahtunut. Treenattu silloin tällöin sitä ja tätä. Tokoa liian vähän, mikään ei edisty. Innostuksen puuskia tulee, mutten osaa enää opettaa mitään eteenpäin, niin johan on puuduttavaa ja haasteellista hommaa. Paikkamakuita pitäisi vaan tehdä ja tehdä. Tahtoisin sen yhden ykköstuloksen sieltä avoimesta, sitten voitaisiin vaikka taukoilla tylsästä lajista talven ajan ja keskittyä keväällä voittajaan. Mutta eipä se ykkönen tule treenamatta ja olemalla menemättä kokeeseen. Eilen kyllä käytiin oman yhdistyksen treeneissä, tehtiin lyhyt paikkaistuminen, ihan ok olin ihan koiran edessä. Paikkamakuussa aikaa 2min, olin kontin takana ja palkkasin kerran. Kerran oli ainankin liikahtanut, muttei kuulemma muuta huomautettavaa. Ruudut oli täydellisiä, loppuosakin oli loistava kun otettiin erillisenä treenien lopussa. Ruutu onkin ainut liike mikä onnistuu ja mistä toi vaikuttaa tykkäävän.

Lavastettu tilanne, oikeasti ei treenattu näissä treeneissä ;D

Jälkeä ollaan tehty silloin tällöin, ja ihan kuin edistystä olisi havaittavissa, enää vauhti ei ole tuhatta ja sataa, ja meno näyttää enemmän hillityltä. Esineet ja kepit pääsääntöisesti noussut jokaisella kerralla, joskus joku jäänyt huomaamatta ja joskus johonkin tarkentaa, mutta jättää nostamatta (viimeksi ongelmaa aiheutti kengännauhat). Janaa ollaan tehty, onnistunut useimmiten hyvin. Eniten miuta häiritsee ajoittainen seilaaminen edestakaisin jäljen päällä ja ylipäätään harhautuminen. En muista milloin jälki olisi kokonaan hävinnyt, aina löytää takaisin ja jatkaa hommia, mutta itse tykkäisin jos se meno olisi kokoajan määrätietoisen näköistä.
Ja tietty jälkijutuissa pitää muistaa se, että en tiedä mitä olen tehnyt ja teen oikein/väärin. Saatetaan olla ihan syvällä ojan pohjalla tän lajin kanssa, mutta mielummin valitsen jäljen tallaamisen ja ajamisen kuin tokon vääntämisen ;D

Käytiin Pinjan ja koirien kanssa mökillä reippailemassa, tässä todistusaineistoa!

Eli jos treenejä nyt ajatellaan, niin voisin korjata asennevamman tokoa kohtaan ja paneutua oikeasti jälkeen. Viestiäkin olisi kiva käydä juoksuttamassa, ehkä taas kun arki alkaa? Agilitya tehdään silloin tällöin, koiran hauskuuttamista varten.

Koiraa (tai ainankin miuta) hauskuutettiin pari viikkoa sitten kelpiemökkimiitillä Keuruulla! Seura oli huisin parasta, ruoka ihanaa ja paikka loistava, kiitokset vaan Emmalle ja Joonalle järjestelyistä!
Elvi kuvitteli vanhimpana olevansa arvokkain ja viisain, mutta ulkokuori alkoi rapistua aina illan pimetessä ja Donikin oli maailman ihanin koira aamulla kello yhdeksän. Lomailun ja laiskottelun lisäksi tehtiin yksi esineruutu, Elvi teki ihan hyvin. Vietiin esineet yhdessä, haki hyvin ja suoraan. Kiitos kuvista ja kuvaamisesta Miiralle, Hannalle ja Emmalle. Toivottavasti nähdään samalla porukalla taas pian!

Muita hämmensi kun Elvi tahtoikin leikkiä ;D