Kaikki muut on nautiskellut (ja menestynyt, onnea, erityisesti Nea ja Veera!) tokokokeista, joten miullakin koekärpänen pääsi puraiseman (pahan pentukuumeen lisäksi tollainenkin tartunta, ihan sairasta... :D)
Hieman kuulumisia kotoa Elviltä!

Kiitos Nea vaan ihanasta joululahjasta, Elvikin tykkäs siitä :D Ps. En tiiä vinkuuko se enää...

Elli Kinnuselta ostettiin hieno panta, kiitokset sinne suuntaan! Ihanaa, pöllöjä!

Kattelin siis kevään kokeita läpi, ja löytyihän sieltä paljon kierrettävää! Pitää vaan toivoa, että paikkamakuussa ei tauon aikana tapahdu muuta kuin edistymistä (tauko tekee hyvää, vai miten se nyt oli...) ja muutkin liikkeet olisivat jonkinlaisessa kunnossa kun palaan. En jaksa uskoa, että avoimen liikkeet ihan hurjaa rapistumista kokee, pientä muistuttelua niin ihan koevalmiita, mutta enemmän nuo voittajan jutut pelottaa :D Toisaalta, voittajan juttuja hinkattu viimeksi ennen lähtöä, ehkä ne on tuoreessa muistissa, ja avoimen helpommat jutut unohtuneet, sen näkee sitten.

Oon nyt kuitenkin suunnitellut, että mennään vielä avoimen kehässä käymään. Kisakokemus ei ole pahasta kummallekaan, ja kivempi hakea sitä helposta luokasta, varsinkin kun ne voittajan liikkeet eivät ole vielä kunnossa kokeeseen. Jos olisi, tekisin ehkä toisin, mutta nyt näin päin.

Huhtikuulle harkinnassa on siis Mikkelin 17.4. koe, tuomarina Pauli Härkönen, ilmoittautuminen 26.3.-9.4. (Tulee vähän liian pian paluun jälkeen, jos paikkamakuussa tapahtunut jotain radikaalia, en usko että saan sitä vajaassa kahdessa viikossa korjattua. Houkuttaisi kuitenkin kun on lähellä ja olisi jo kiva päästä kokeeseen! Miten muut tekisivät, uskaltaisitteko lähteä yrittämään?)

Sitten huhtikuun viimoiselle viikonlopulle löytyisi kokeita, vaihtoehtoina 26.4. joko Pieksamäki (Riikka Pulliainen, ilmoittautuminen 14.4. mennessä) tai Hyvinkää (tuomarina Ossi Harjula, ilmoittatuminen 30.3.-6.4) ja 27.4. Inkoo (Harri Laisi, 7-15.4.). Tietenkään ei kaikkia tai edes molemmille päiville. Hyvinkää olisi mieluisin, mutta on luultavasti heti täynnä, Pieksamäki sekä Inkoo kaukana. Näistä jos pitäisi valita niin Pieksamäki kivempi, sillä maanantaina 28.4. olisi Lempäälässä tokokoe (Marita Packalen, 17.3.-13.4.), johon on vähän jo bensanjakajakin ja matkaseura varattu ;) Saattaa siis olla, että ainoastaan Lempäälään tulee lähdettyä. En usko, että Elville lähekkäiset tokokokeet olisi mahdoton tehtävä, ehkä omaa jännitystä pelkään enemmän (jos lauantain koe menee pieleen, miten maanantaina pystyy lähtemään jne.)

Toukokuulle vielä enemmän menoja katsottuna, parit hauskat rallytokotkin löytyi, mutta ne taitaa jäädä tokojen jalkoihin. Muuramehen lähdetään 13.5. testailemaan avointa luokkaa!
Tokoille katsottuja päiviä on nyt 1.5. Lahti (Marita Packalen, ilmo 12-17.4.) tai Lappeenranta (Anne Nokelainen, 7-13.4.). Lahteen mentäisiin mielummin, sillä agihalli ei ole meille kivoin paikka tehdä tokoa, mutta pelottaa, että Lahden kokeeseen ei enää mahduta jäsenten ilmoittautumisen jälkeen, jolloin pitäisi vain toivoa, että Lappeenrantaan mahtuisi, mikä viimeisimmän kokeen perusteella vaikuttaa aika epätodennäköiseltä enää viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Mutta onneksi on varasuunnitelma rallytoko Kirkkonummella! 
Vapun jälkeisenä viikonloppuna olisi Vantaalla sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta vähän epäilen että niihinkään mahduttaisiin jos jäisin noita Lahti/LPR koetta veivaamaan ja miettimään. Ja muutenkin kun lähempänäkin on mahdollisuus niin ei jaksa kauemmas lähteä veivaamaan.

Sitten seuraavana viikonloppuna olisi tarjolla lauantaina Jyväskylä (Mauri Pehkonen, 14.4.-4.5.) ja sunnuntaina Kouvola (Ossi Harjula, 14-27.4.). Mielummin Jyväskylä, koska kiva kaupunki :D Tavallaan elättelen toiveita, että tässä kohtaa olisi jo TK2 kasassa, jos kaikki menee niin kuin koira osaa ja päästäisiin niihin kokeisiin mihin haluaisin, jolloin Kouvolan kokeessa olisi jo mahdollisuus mennä voittajaan. En kuitenkaan usko, että voittaja olisi ihan vielä tässä vaiheessa hanskassa, joten pitää pohtia.

18.5. olisi tarjolla tokoa sekä Espoossa että Imatralla, mutta Imatralla pelottava tuomari ja Espooseen ei muuten vaan hinkua lähteä, sillä toivon niin kovasti, että avoimen ykköset olisi jo kasassa! Ilmoittautuminen Espooseen alkaa kuitenkin vasta toukokuun alussa, jote tätä on hyvin aikaa pohtia koko huhtikuu, ja jos siltä näyttää, että ykkösiä ei tule niin miettiä johtuuko se siitä ettei osata liikkeitä vai ei osata koetilannetta. Ja oltaisiinko mahdollisesti valmiita jo voittajaan?

21.5. on Mikkelissä jälleen tokoa (Tommi Varis, 29.4.-13.5.). Katsellaan mahdolliset huhtikuun kokeet ja voittajan liikkeet ja päätellään ilmottautumisesta sitten. Periaattessa voisi lähteä katselemaan voittajaa, mikä sitä estäisi, mutta haluaisin kuitenkin, että koira pystyisi ja osaisi suorittaa liikkeet niin kuin ne oikeasti kuuluu ennen koekäyntiä.

24.5. Tampereella (Marita Packalen, 14.4.-11.5.), joo ihan kiva jos ykkösiä ei oo tullut niin varmaankin tännekin voisi matkustaa. Ilmo alkaa kuitenkin liian ajoissa, joten varmaan paikat menee ennen kuin osaan aavistella onko tarvetta vielä tuloksille.

Helatorstaille 29.5. on taas valinnanvaraa Jyväskylä (Mauri Pehkonen, 1.3.-5.5.) tai Pieksamäki (Erkki Shemeikka, 19.5. mennessä). Näistä kumpaan vaan mahtuu, mielummin Jyväskylä, mutta Pieksamäkikin melkein matkan varrella, kun seuraavana päivänä pitää olla Jyväskylässä pääsykokeissa. Ja jos jostain syystä toko ei maistu tai ykköset on kasassa niin Janakkalassa rallytokoillaan!

Hiljaista on ja tulee olemaan. En ole nähnyt koiraa 20 päivään (iik, ikävä on jo!) ja vielä 70 päivää ilman. Onneksi Englannissa on ihanaa ja kaikki sujunut mukavasti, ja aika menee ihan mielettömän nopeasti!

                      

 

Koiran kuulumisiakin tulee säännöllisesti, tässä parhaita paloja!

Isot kiitokset kaikille koiran hoitajille kotiin ja Nealle vielä kerran :) Jotkut tarkkasilmäiset saattavat huomata blogin hieman päivittyneen ulkomuodon (kiitos Miira otsikosta!), katsotaan kauan jatketaan tämän näköisenä. Vähän pyörinyt mielessä muita ideoita blogin toteuttamiseksi, mutten kyllä bloggerista raaski vaihtaa kun täällä aiemmatkin tekstit. Pitää kehitellä vielä, unelmissa juuri tietyn näköinen blogi. Tässäkin versiossa on kyllä vielä viilattavaa!

Kuva edelliseltä talvelta, hankia ja jäitä odotellessa!

Aika taas kasata ja tiivistää sekä käydä läpi vuoden tapahtumia. Tähänkin vuoteen on mahtunut kaikenlaista, paljon treenitunteja mutta myös paljon saikkuilua ja sen aiheuttamaa lomaa. Koetin vuoden 2012 postauksesta luntata, mitä tavoitteita tälle vuodelle asetettiin, mutta ilmeisesti en niitä mihinkään ole itselleni kirjoittanut! Tavoitteita kuitenkin oli mielessä, ja ihan hyvin ne täyttyivätkin!

Hauska ja antoisa vuosi on siis takana päin, ainoat miinukset ovat nämä loppuvuoden sairastelut. Myös keväällä oli pienoinen hengähdystauko Elvin steriloinnin jälkeen, mutta muuten tästä toimenpiteestä on ollut vain plussaa, ei juoksuja ja Elvi on luonteeltaan ehkä jopa hieman tasoittunut. Koko operaatio sujui hyvin, kalliiksi tuli, mutta olen silti tyytyväinen, että meillä oli mahdollisuus suorittaa se tähystyksellä!

Mutta pitkät lomat on vietetty nyt sitten varpaan murtuman ja tämän kennelyskän seurauksena. Varpaan kanssa oli kaikenlaista vaivaa, ensin se lähti paranemaan hyvin, sitten pari tulehdusta tassun pohjassa, yksi luunsiru ja ylipäätään murtuman hidas parantuminen (kuusi viikkoa lasta/side jalassa ei ollut kivaa!). Onneksi siitä selvittiin, Elvi sai pitää varpaansa ja on nyt kunnossa. Sitten vaan peukut pystyyn, että varvas kestää myös tulevaisuudessa kolhut, eikä murru toistamiseen. Kennelyskästäkin toivottavasti toivutaan, vaikka ikävä tauti tämäkin on.

Elvin rikkinäinen polvi on kestänyt menossa hyvin mukana, hetken kerkesin jo melkein unohtaa vaivan olemassa olon, kun se ei ei kevät/kesä/syksy aikana vaivannut lainkaan, mutta kyllä se muistutti taas olemassaolostaan marraskuussa menemällä pari kertaa paikoiltaan. Onneksi ei kuitenkaan tämän enempää, antaa jatkaa menoaan niin kauan kuin ei häiritse tuota useammin, syödään nivelrohtoja ja toivotaan, että kestetään muuten ehjänä!

Elvi ennen Lahden näyttelyä, koira vastasi arvostelua

Näyttelyissä saavuttiin Suomen muotovalion arvo, mitä vähän haettiinkin. Kerettiin käydä muutama kehä ennen kun tuloksia saatiin, ensin Lahdessa ryhmänäyttelyssä Veli-Pekka Kumpumäen arvosteltavana (EH3), sitten Rautalammella Elena Ruskovaaralta H. Kesällä käytiin myös rodun erikoisnäyttelyssä Jämsässä Gwen Flemingillä arvosteltavana, tuloksena EH.

Elvi erikoisnäyttelyssä © Miira Ikonen

Sitten alkoikin Elvin näyttelykoirauran menestysputki, Joensuun kaksipäiväisessä KV näyttelyssä molempina päivinä ROP kera kaikkien saatavien. Lauantaina tuomarina Janiki Steinbock ja sunnuntaina Yolanda Nagler Magal. Myös seuraavan viikonlopun näyttelystä Heinolasta olisi se tarvittava serti irronut, Elvi oli VSP. Käytiin elokuun lopussa vielä Luumäellä ryhmänäyttelyssä, Elvi valioissa ERI2. Kaikista kivointa reissulla oli pärjätä kasvattajaryhmässä, sijoitus BIS4!

Nyt Elvi jäi "eläkkeelle" missikisoista, se ei hommasta nauti edelleenkään, vaikka kesän aikana saatiinkin esiintyminen kohtalaiseen kuntoon (keväällä vielä ihan kauheaa), niin Heinolan kehän jälkeen tapahtui takapakkia ja Elviä ei kyllä ole huvittanut pörrätä kehänauhojen sisäpuolella lainkaan. Eipä kyllä hetkeen tarvitsekaan, kaikki saavutettava on saavutettu!



Tokossa edistytty ehkä olemattomista koekäynneistä huolimatta eniten (kiitos vaan Nealle treeniseurasta ja patistelusta ja uskon valamisesta ohjaajaan :D). Keväällä pyörittiin möllitokoja, tehtiin paikkamakuista vähän helpompia kuin oikeissa kokeissa ja haettiin koemaista treeniä. Kesäkuussa kokeiltiin avointa luokkaa, tulos ihan hyvä, mutta paikkamakuun epäonnistuttua ei pisteet riittänyt ykköstulokseen. Paikkamakuu taitaa olla ikuinen stressinaihe ja inhotuksen kohde, ei se kovin paljoa kummemmaksi ole muuttunut tähänkään päivään asti (saattaa kyllä myös johtua olemattoman vähistä mahdollisuuksista treenata sitä yhtään koemaisesti tai edes isommassa häiriössä...). Levoton edelleen, mutta hetkeen (kop kop kop) Elvi ei ole sieltä ryöminyt.
Muuten avoimen liikkeet saatiin siihen kuntoon, että joulukuun alussa käytiin Varkaudessa tekemässä yksi ykkönen (paikkamakuu kyllä onnistui siellä!). Myös voittajan liikkeet on saatu hyvin alulle, vaikeita asioita on edelleen ja ne tuppaa olemaan vaikeita, treenattiin niitä tai ei, mutta jatketaan niiden hankaluuksien parissa taas keväällä.

© Nea Mikkola

Agilityssähöntsäiltiin alkuvuosi, Johanna ohjasi Elviä muutamissa epiksissä ja treeneissä. Välillä kulki, välillä ei. Ehdittiin saada jo ryhmäpaikkakin meille, mutta kolme päivää ennen ohjattujen treenien alkamista tuo varvas hajosi, joten jäi loppuvuoden agit siihen. Ensi vuodesta en vielä tiedä, ehkä Elvi hyödyntää lajia harrastavia kavereitani ja käy silloin tällöin hömpöttelemässä heidän ohjauksessa. Tuntuu vähän rahan hukkaan heittämiseltä maksaa treenimaksua itse, kun tavoitteellista treenamista tuskin tulee tapahtumaan, liian riskialtis laji. Ja pelkästä hauskanpidosta silloin tällöin ei kehtaa maksaa hirveitä summia.



Iso kiitos erityisesti Jossulle koiran ohjaamisesta ja viihdyttämisestä, oisin niin mielelläni antanut terveen koiran käytettäväksi ja kisattavaksi siulle!
Uusina juttuina tänä vuonna testattiin viestiä, joka voisi joskus tulevaisuudessa olla miun pk-laji. Elvillä ehkä ei ominaisuudet riitä toimimaan yksin viestimatkalla, mutta oli tosi ihanaa saada mahdollisuus testata ja tutustua lajiin ja saada hyviä vinkkejä, kiitokset kaikille! Elvistäkin oli huisin hauskaa juosta kovaa syömään lihapullia ohjaajalta toiselle, vaikka vaikeuksitta ei selvitty tässäkään lajissa. Jospa sitä joskus koiran huviksi valjastaa sen pk-liiveihin ja pistää juoksemaan, eipä tuosta haittakaan ole!

Päästiin myös osallistumaan dobon tutustumistunnille ja jos olisi enemmän rahaa, olisi tosi kivaa jatkaa tätä. Hauskaa ja aika vaativaakin, sekä koira että ohjaaja olivat väsyneitä tunnin jälkeen. Suosittelen kyllä kaikille, joita kiinnostaa testata. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Vanhoja tuttuja asioitakin jatkettiin eteenpäin, rally-tokossa saatiin RTK1 ja menestyttiin vielä joukkue-SMeissä! Hyvä me, hyvä meidän joukkue! Jatkettiin myös viime vuoden tapaan Messukeskukseen flyball-kilpailuun, paremmilla suorituksilla kuin viimeeksi oli sijoitus neljän parhaan joukkoon! Kovin suurta panostusta kumpikaan lajeista ei osakseen saanut (pari hassua treenikertaa ennen kisoja), mutta jälkiä sitten tehtiin ahkerammin kuin edellisenä vuonna, ja edistymistä tapahtui. Elvi ei edelleenkään kovin siististi ja varmanoloisesti jäljestä, mutta useammin jäljillä onnistuttiin kuin mokattiin. Myös kepit alkoivat nousemaan jäljeltä, samoin kuin esineet ruudusta, edistystä! Molemmissa vielä paljon työtä ja puuhaa edessä, mutta kiva puuhastella huvin vuoksi hauskoja juttuja!

Vuoden ainoaksi etukäteen kirjatuksi tavoitteeksi päätyi luonnetesti, joka läpäistiin hyvin pistein (+135 ja laukausvarma) heinäkuussa. Tosi mielenkiintoinen kokemus, Elvi yllätti monessa osa-alueessa, mutta kaikista tyytyväisin olin läpimenneeseen suoritukseen, joka oli kuitenkin koiran näköinen.

                                             
Varmaan jonkun verran asioita jäi tästäkin puuttumaan, mutta ehkä tärkeimmät kasassa kuitenkin!
Kaikkein parhainta tässä vuodessa oli kuitenkin mielettömän hauskat hetket vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Iso kiitos siis kaikille lenkki- ja treeniseurasta, mielettömän hauskoista hetkistä, miellyttävistä reissuista ja jaetuista iloisista asioista! Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille upeaa uutta vuotta 2014!

(c) Juuli Ahonen

(c) Miira Ikonen

Meillä ensivuoden suunnitelmista ei vielä suurempaa tietoa, kaikki riippuu siitä, miten Elvi toimii miun ulkomaan reissun jälkeen huhtikuussa. Tavoitteet on kuitenkin kivoja, enkä pety jos niitä ei saavuteta, asetetaan kerrankin tavoitteet joissa haastetta!

- Tärkeimpänä tietysti pysyä terveenä ja pitää hauskaa! Tuntuu, että tänä vuonna ollaan sairastettu ihan tarpeeksi hetkisen edestä.
- Tokoa on tarkoitus tahkoa lisää ensi vuonna, hartaasti toivon, että päästäisiin ensi kesänä korkkaamaan voittajaluokka! Jos näyttää epävarmalta, onhan meillä vielä ainankin kaksi mahdollisuutta käydä treenaamassa kisatilanteita avoimessa, ja ne aijotaan ainankin käyttää hyödyksi, mikäli voittajan liikkeitä ei saada kasaan. Jos voittajaan asti päästään, VOI1 on haaveissa. Ja kaikista kivointa olisi, jos saisin paikkamakuusta aikaan rennon liikkeen niin koiralle kuin ohjaajallekin.
- Rallytokon suhteenkin tavoitteita, niin pitkälle ja niin pian kuin päästään. Onneksi saadaan hihna jättää pois seuraavaan luokkaan siirtyessä, vaikka houkutuksen kanssa saadaankin sitten tehdä töitä! Hauska laji, jonka parissa on hyvä lievennellä miun kauheaa kisajännitystä.
- PK-lajeissa vaikka ei kisaamaan olla edes tähtäämässä, saati menossa ennen kuin metrinen hyppy on poistettu, niin metsäjuttuja tehdään ja treenataan! Jälkiä koetetaan saada tehtyä, samoin kuin esineruutua. Esineruudun suhteen voisi oikeasti kehittää suunnitelmaa ja saada sen toimimaan niin kuin kokeessa pitäisi!
Elvi voisi myös jatkaa lyhyiden viestimatkojen juoksemista, jos Nealla riittää joku kerta aikaa pistää lihapullaautomaatti taas päälle.
- Näyttelyissä käydään erkkarissa moikkaamassa tuttuja, ja jos jostain kumman syystä joku haluaa lähteä matkalle ja ottaa meidät mukaan niin ulkomaille olisi kiva päästä käymään (Pietari ainankin kiehtoo, ei ehkä koiranäyttely kohteena, mutta voisihan sitä yhdistää kaksi asiaa!)
- Toivottavasti saadaan uusittua tän kesän huippu kelpiemiitti, sekä paljon kaikkia muita kivoja tapahtumia ja uusia kokemuksia!

Sairastuvalta päivää, saatiin Helsingin reissulta epämukava tuliainen, kennelyskä :(
Viime viikonlopusta asti Elvi on yskinyt enemmän ja vähemmän, liman kakominen onneksi nyt jo vähentynyt. Vähän tylsää, kun viimeiset yhteiset viikot meni sairasteluun, mutta toivottavasti koiran vointi tästä nyt kohenee.

Eka viikonloppu oli kyllä aika rankkaa, yksi yö meni valvoessa ja koiran yskimistä kuunnellessa, sen jälkeen vähän helpotti. Joulupyhät paranneltiin vointia, mutta perjantaina päädyttiin käymään lääkärillä hakemassa rohtoja ja hakemassa varmuuden vuoksi lääkkeet myös epäiltyä nenäpunkkia varten.
Elvillä oli vähän lämpöä, tulehdusarvot hieman koholla, äänihuulet ärtyneet, eli tavalliselta kennelyskältä vaikuttaa. Koira on myös ollut räkäinen, mikä selittäisi satunnaiset nenäpunkkimaiset niiskutukset, mutta saatiin liuos mukaan, antibioottien ja nesteytyksen lisäksi.

Elvi omasta mielestään on aika kunnossa, kovasti puuhailee lelujen kanssa, mutta kaikki innostuminen aiheuttaa kyllä yskimistä. Ehkä tää tästä vielä paranee!

Meinasi päivitys viime viikonlopusta venyä ja venyä, mutta sainpas itseäni niskasta kiinni! Vietettiin siis erittäin hauskat kolme päivää Helsingin suunnalla, ylläriylläri Messukeskuksessa, kuten aika moni muukin koiraihminen!

Perjantaina lähdettiin ajoissa Nea ja Riina seurana Helsinkiin. Auto oli äärimmäisen täyteen pakattu, mutta kaikki mahduttiin kyytiin ja mitään ei tainnut edes unohtua? Matkalla pieni stoppi Pukarossa, ja sitten tsekkaamaan Helsingin aamuruuhkat! Etukäteen peloteltuja tuntien jonotuksia ei ollut, ehkä kymmenisen minuuttia seisoskeltiin keskustassa, mutta Messukeskuksen ympärillä liikenne kulki hyvin ja saatiin auto hyvin parkkiin. Sitten siitä kannustamaan tuttuja ja tuntemattomia kelpiekehän laidalle. Elvin sukulaiset oli hyvin edustettuna paikalla, onnea kivoista arvosteluista! Paikalla oli myös erittäin huvittava ja mukava kehäsihteeri, josta Elvikin jostain syystä oli hyvin kiinnostunut.
Kun kelpiet oli katsastettu, lähdettiin shoppailemaan. Onnistuin melko hyvin hillitsemään shoppailunhimoni, tavaraa ei lähtenyt älyttömästi mukaan, vain Elville possunkorva, uusi kansio Elvin papereille ja täydellisen kaunis pöllöpanta! Pantakaupassa meinasin kyllä tulla ihan hulluksi, liian monta ihanaa vaihtoehtoa! Varmaan pakko ostaa ensi vuonna uusi panta samasta liikkeestä.

Kovin paljon pidempään ei sinä päivänä Messukeskuksessa viihdytty, vaan lähdettiin suunnistamaan hotellille. Matkan aikana sattui ainut pieni reitiltä poikkeaminen, ja siitäkin selvittiin kääntymällä seuraavassa sopivassa risteyksessä ympäri. Hotellilla auto parkkiin, tavarat sisälle ja hetkisen huilimista, ennen kuin lähdettiin käyttämään koirat Katajanokan ympäri kävelyllä. Lenkin jälkeen jätettiin koirat lepäämään ja kiiruhdettiin etsimään ruokaa (Pizza Hut) ja sieltä elokuviin (Last Vegas, oli oikeesti hauska ja aika surullinenkin!). Hotellilla ootti kaksi vähän aikaa huilinutta koiraa, jotka kyllä kävivät yöpuulle ihan nätisti hetken päästä (vaikka Elvistä oli yön aikana ilmeisesti kiva tsekkailla että myös Nea on hengissä, ja antaa pusuja yökaverille :D)

Lauantaina kello soi tosi ajoissa, jotta ehdittiin ulkoilla ja herkutella aamupalalla ennen Messukeskusta. Matka sujui ihan joutuisasti paikan päälle, oltiin hyvissä ajoin ja hyvällä parkkipaikalla hallissa, mutta hissiä venaillessa meinasi alkaa hermostuttaa. Kaikista kerroksista halusi ihmisiä hissin kyytiin, ja sitten kakkoskerroksen väki tajusi alkaa täyttää hissiä alhaalta käsin, matkustaa sillä ylös ja sitten alas, jotta pääsivät itse hissiin. Näin ollen kukaan ylemmistä kerroksista ei mahtunut hissiin kunnolla, joten pitkän odottelun jälkeen raahattiin tavarat (= koirat + flyball-laatikko) autoteiden kautta purkupaikalta sisään. Tavattiin muu joukkue paikan päällä ja alettiin valmistautua viikonlopun The Koitokseen. Käytiin jo viime vuonna samaisissa kilpailuissa, joten tänä vuonna jännitti vähän vähemmän kuin edellisellä kerralla. Pientä käsien tärinää aiheutti kuitenkin treenien vähäisyys (Elvi näki uuden laatikon kerran, ja koko joukkueena ei päästy tekemään suoritusta kertaakaan). Kovin korkeita odotuksia ei siis ollut, mutta hyvä harjoittelukierros ja toisiksi nopein aika "aika-ajoista" lupailivat jo hyvää tulosta. Saatiin siis suoraan paikka välieriin, josta voitettiin ensimmäinen joukkue 3-0. Koirat teki hommat hyvin, ja samanlainen tasaisuus jatkui myös semifinaalissa. Sinne pysähtyi tällä kertaa meidän reissu, vastustajana tämän vuoden voittajajoukkue, joka onnistuneilla suorituksilla ja nopeimmilla ajoilla voittivat meidät 2-1. Kuitenkin taidettiin ylittää kaikkien odotukset ja ainankin itse olin erittäin hyvillä mielin ja tyytyväinen suorituksiin!

Elvi ja Riina ei kovin paljon paremmin olisi voineet vaihdossa onnistua ;)

Välierän video!


Ja video semifinaalista
Iso kiitos kuvista Anna Huuskolle, ja videoista Veera Kiurulle!

Pyörähdettiin seuraavaksi palkintojen jaossa, josta pokattiin sitten matkaamme parhaiten pukeutuneen joukkueen palkinnot. Pakko myöntää, että aika edustavia oltiin! Erittäin onnistunut kisa taas, onnea kaikille menestyneille ja suorituksiinsa tyytyväisille joukkueille, ja kiitos kisan järjestäjille! Erittäin suuret kiitokset kuitenkin lähtevät taas joukkueta johtaneelle Leenalle, joka huolehti jälleen kaiken kuntoon ja viimeisen päälle, oli ilo olla taas mukana! Kiitokset myös joukkuetovereille Hannelle ja Watille,  Nealle ja Riinalle (Tikkaria unohtamatta!), oli meillä hienot ja aika mielettömän suoritusvarmat koirat! Vähän vauhtia tassuihin ja vaihtojen treenausta ensi vuodelle niin ollaan ihan lyömättömiä :) Isot kiitokset myös meidät pelastamaan suostuneelle Jaanalle, hienoa työtä pallottajalta!

Ylemmästä kuvasta kiitos jälleen Annalle ja alemmasta Veeralle! 

Loppupäivästä pyörähdys taas kelpiekehällä, onnea jälleen menestyneille! Sen jälkeen välikoomaksi kutsuttu tila: Messarin kalliit ruuat mahassa huilittiin hetken aika narikoiden luona, mistä suunnattiin katsomaan Oikeita Tokokoiria. Istuttiin aikalailla tapahtumakehän laidalla, jossa kehässä oli liikkeinä zeta, tunnari ja ruutu. Oli kiva katsella hienoja suorituksia, Elvikin olisi voinut ottaa mallia, mutta taisi koiraa vähän väsyttää. Se päätyi jalkoihin unille ja jos sattui sieltä nousemaan, tuijotteli erittäin jäisenä ympärilleen, välillä koettaen höpöttää ihanaa ruutua suorittaville koirille.

Illalla hotellille, jonka ravintolassa meinasin nukahtaa ruokaa odotellessa. Kannatti pysyä hereillä, oli herkkua ja sen jälkeen oli paljon miellyttävämpi nukahtaa sänkyyn. Sain myös ihanan bordercollie patterin miun kainaloon, Elvin pitäessä ilmeisesti huolta Nean tietoisuuden tilasta myös toisen yön aikana :D

Sunnuntaina heitettiin heipat Helsingille, ja käännettiin auton keula kohti - ei Messukeskusta, vaan Hyvinkäätä! Nea ja Riina starttasivat agikisoissa, hakien viimoisen nollansa ykkösistä, onnea vielä! Päivästä tulikin hieman pidempi, jäätiin odotteleman kakkosten ratoja iltapäivään.  Onneksi keksittiin huvitusta ylimääräisille tunneille, käytiin eksymässä luontopolulle ja juoksemassa karhua karkuun, minkä jälkeen tutustumaan pienen kaupungin valtavaan ostoskeskukseen, herkkuruokaan ja jäätelöön! Palattiin vielä kisapaikalle, venailtiin maxien radat (tältä radalta ei reissukaverille valitettavasti menestystä, ensi kerralla sitten ;D) ja sitten ajeltiin kotia. Elvi sammahti heti kun kotiin saavuttiin, eikä liikahtanut sängystä vaikka jääkaappiakin auottiin. Rankkaa pienen koiran elämä! Ihana ja hauska reissu kaikin puolin takana, isot kiitokset seurasta uusille ja vanhoille tutuille, erityisesti Nealle ja Riinalle, millon lähdetään seuraavalle matkalle ;D ?

Kuono suunnattuna kohti voittajaa, ja vissiin pitää miettiä mitä tästä luokasta treenaa. Toivottavasti kaikki menee niin hyvin, että ensi kesänä korkataan voittaja, tai sitä varten ainankin treenataan.

Paikkamakuuseen paljon varmuutta ja rentoututta. Talvella varmaankin pääasiassa tulee makuutettua yksin kotona (ellei joku keksi lämmintä hallia missä treenata?) ja suunnittelin, että tässä onkin hyvä kotitehtävä meidän porukoille. Keväällä heti kun palaan Suomeen pakko saada tehtyä paljon, eri paikoissa ja eri koirien kanssa, pikku hiljaa vaikeuttaen.

Seuraamiseen paljon treeniä, kontaktin vahtimista, askeleita, hidasta ja vauhdin muutoksia jne. Kotona tulee ainankin olohuoneessa noi askeleet treenin alle, varsinkin peruuttaminen. Muut toimivat jo kohtuullisesti. Myös hidasta voidaan pörrätä ympäri olkkaria.

Liikkestä istuminen vaatii paljon vahvistamista, kyllähän se jo osaa ja pienillä avuilla varmasti tekeekin oikein, mutta paljon vahvistamista. Samalla olisi ehkä hyvä ylläpitää myös muita jääviä, ettei ne ihan unohdu...

Luoksetuloa treenattava paljon! Stoppia ja maahanmenoa alkuun erikseen, saada Elvi ymmärtämään että seisomisen sijaan voi mennä myös maahan, ja sitten saada kumpikin toimimaan vielä heti käskystä ilman kipitystä. Kiertojen kautta ja takapalkalla nyt ainankin aluksi. Luulen myös, että luoksetulon vauhtiin voisi kiinnittää huomiota, kaksi stoppia vie Elviltä kyllä ihan kivasti vauhtia, ja en usko että se hirveän räjähtävää lähtöä esim maahan menon jälkeen tekee sivulle.

Ruutuakin on vissiin treenattava. Vahvistettava oikeaa paikkaa paljon, ruutua koematkalta ja pidemmältä, ja ehkä sitä loppuosaakin voisi joskus treenata, tuppaa sivulle ryntääminen menemään silloin tällöin vähän ohi oikean kohdan.

Hyppynoudossa vinojen heittojen vahvistamista, en voi luvata että heitän täysin suoraan sitten kokeessa. Hyppyä olisi muutenkin kiva nähdä vähän useammin... Noudoissa myös ylipäätään palautukseen aina sopisi lisää vauhtia.

Metallissa myös palautuksen hiomista paaljon.

Tunnaria jatketaan, muita ei saa maistella ja omaa ei saa pistää tulitikuiksi. Eli pitotreenejä olkkariin, jeee!

Kaukoissakin paljon työtä edessä. Vaihtojen vahvistamista, s-i vaatii paljon työtä. Matkan kanssa ei ehkä ole kiirus, koetetaan tehdä huolella vaihdot kuntoon läheltä. Jumppaa ja pientä kaukotreeniä.

Eli hommaa löytyy, ja paljon! Kuukauden aikana tarkoitus saada jonkinlaiset pohjat kaikkeen valmiiksi, ja palata asiaan keväällä, katsomaan muistaako koira asioista mitään, vai ollaanko ihan aloituspisteessä. Toivottavasti ei, eteenpäin olisi kiva päästä, vaikka noi kokeet tuppaakin jännittämään :D Ehkä ei olla ihan mahdottomassa tilanteessa, jos otan nyt käyttöön sen päivän treenattavien liikkeiden arvonta systeemin, kirjoittelen kaikki asiat lapuille ja arvon sieltä mitä tehdään minäkin päivänä, jotta kaikkea tulee tehtyä eikä jumituta jauhamaan samoja asioita.

Elvi sanoo, että ruutua voitais treenata joka kerta

/ Ja joku on jo kerennyt huomaamaan tuon lenkkeilypostauksen puuttumisen :D Laiskistuin loppuviikkoa kohden, ja keskiviikon jälkeisistä lenkkeilyistä ei mitään muistikuvaa... Koetan uusia asian vaikka tällä viikolla, vaikkei ihan normaalia lenkkiviikkoa olekaan, kun loppuviikosta tapahtuu kaikkea kivaa!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi auto starttasi pihalta kello 5.05 ja nokka käännettiin kohti Varkautta. Pinja ja Jilla-mama napattiin matkalta mukaan, ja kohteena siis VarPSin tokokoe. Edellinen ilta oli mennyt aika paniikissa, aamulla ei jännittänyt kun höpöteltiin ihan muita juttuja, vasta koepaikalla alkoi tutisuttamaan.

Avoimella luokalla alkoi, vain yksi paikkamakuu ryhmä ja Elvi koirana nro 1. Heti kehään, Elvi ei ollut ihan mukana ja tuijotteli omia juttuja. Kesti kuitenkin tuomarin höpinöitten aikana paikoillaan ja ekalla käskyllä maahan. Paikkamakuu oli liikkeistä pelottavin, kolme minuuttia tuntui pitkältä, mutta sujui onneksi sutjakkaasti kun vähän netissä surffaili ;D Kehään palatessa kelpierivistö vasemmasta reunasta kaikki hieman piiloon kallellaan, mutta ainankaan kukaan ei tullut mainitsemaan älyttömästä levottomuudesta makuun aikana.

Hakemaan palkka kehän ulkopuolelta, sitten suorittamaan yksilöliikkeet. Seuruussa kontakti putoili, muuten ok, jäävät hyvät, luoksetuloa en muista, pisteistä päätellen hyvä Elvin stopiksi, kaukot ihan ok vaikka koetti katsella maisemia, nouto ok ja hypyssä vaati kaksi käskyä istumiseen. Pisterivi näytti siis loppujen lopuksi tältä:

Paikkamakuu 9, piste pois vinoudesta
Seuruu 9(?)
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 9, muutama metri ennen miuta raville ja kaarsi sivulle
Kaukot 9, miulta vähän liian avustavat käskytykset
Hyppy 8
Kokonaisvaikutelma 9

Yhteensä pisteitä siis 181,5p, eli AVO1 ja KP :) Kirsikkana kakun päälle vielä luokkavoitto ja lisää tunnarikapuloita, jee! Onnea muille kokeessa olleille, ykkösiä sateli ainankin avoimesta! Erityisrapsut Jillalle, osaa se yllättää ;) Myös Ceri-kelpielle (Didaktic's Cosmopolitan) kiitokset rauhallisesta paikkamakuu seurasta, oli hieman luottavaisempi mieli jättää Elvi kelpien viereen makamaan, jostain syystä sellaiset on yleensä ihan miellyttäviä koiran mielestä, varsinkin kun paikkamakuu oli aika ajoin aika levoton.

Tästä mitä luultavammin jatketaan voittajaan, katsotaan ensi keväänä miltä liikkeet tuntuu ja mikä tuntuu hyvältä päätökseltä, voihan se olla että jos heikolta näyttää niin jatketaan heti avoimessa. Voittajassa vaan houkuttelisi jo kivat liikkeet....