Sabletail's Lion Mind

Kuva edelliseltä talvelta, hankia ja jäitä odotellessa!

Aika taas kasata ja tiivistää sekä käydä läpi vuoden tapahtumia. Tähänkin vuoteen on mahtunut kaikenlaista, paljon treenitunteja mutta myös paljon saikkuilua ja sen aiheuttamaa lomaa. Koetin vuoden 2012 postauksesta luntata, mitä tavoitteita tälle vuodelle asetettiin, mutta ilmeisesti en niitä mihinkään ole itselleni kirjoittanut! Tavoitteita kuitenkin oli mielessä, ja ihan hyvin ne täyttyivätkin!

Hauska ja antoisa vuosi on siis takana päin, ainoat miinukset ovat nämä loppuvuoden sairastelut. Myös keväällä oli pienoinen hengähdystauko Elvin steriloinnin jälkeen, mutta muuten tästä toimenpiteestä on ollut vain plussaa, ei juoksuja ja Elvi on luonteeltaan ehkä jopa hieman tasoittunut. Koko operaatio sujui hyvin, kalliiksi tuli, mutta olen silti tyytyväinen, että meillä oli mahdollisuus suorittaa se tähystyksellä!

Mutta pitkät lomat on vietetty nyt sitten varpaan murtuman ja tämän kennelyskän seurauksena. Varpaan kanssa oli kaikenlaista vaivaa, ensin se lähti paranemaan hyvin, sitten pari tulehdusta tassun pohjassa, yksi luunsiru ja ylipäätään murtuman hidas parantuminen (kuusi viikkoa lasta/side jalassa ei ollut kivaa!). Onneksi siitä selvittiin, Elvi sai pitää varpaansa ja on nyt kunnossa. Sitten vaan peukut pystyyn, että varvas kestää myös tulevaisuudessa kolhut, eikä murru toistamiseen. Kennelyskästäkin toivottavasti toivutaan, vaikka ikävä tauti tämäkin on.

Elvin rikkinäinen polvi on kestänyt menossa hyvin mukana, hetken kerkesin jo melkein unohtaa vaivan olemassa olon, kun se ei ei kevät/kesä/syksy aikana vaivannut lainkaan, mutta kyllä se muistutti taas olemassaolostaan marraskuussa menemällä pari kertaa paikoiltaan. Onneksi ei kuitenkaan tämän enempää, antaa jatkaa menoaan niin kauan kuin ei häiritse tuota useammin, syödään nivelrohtoja ja toivotaan, että kestetään muuten ehjänä!

Elvi ennen Lahden näyttelyä, koira vastasi arvostelua

Näyttelyissä saavuttiin Suomen muotovalion arvo, mitä vähän haettiinkin. Kerettiin käydä muutama kehä ennen kun tuloksia saatiin, ensin Lahdessa ryhmänäyttelyssä Veli-Pekka Kumpumäen arvosteltavana (EH3), sitten Rautalammella Elena Ruskovaaralta H. Kesällä käytiin myös rodun erikoisnäyttelyssä Jämsässä Gwen Flemingillä arvosteltavana, tuloksena EH.

Elvi erikoisnäyttelyssä © Miira Ikonen

Sitten alkoikin Elvin näyttelykoirauran menestysputki, Joensuun kaksipäiväisessä KV näyttelyssä molempina päivinä ROP kera kaikkien saatavien. Lauantaina tuomarina Janiki Steinbock ja sunnuntaina Yolanda Nagler Magal. Myös seuraavan viikonlopun näyttelystä Heinolasta olisi se tarvittava serti irronut, Elvi oli VSP. Käytiin elokuun lopussa vielä Luumäellä ryhmänäyttelyssä, Elvi valioissa ERI2. Kaikista kivointa reissulla oli pärjätä kasvattajaryhmässä, sijoitus BIS4!

Nyt Elvi jäi "eläkkeelle" missikisoista, se ei hommasta nauti edelleenkään, vaikka kesän aikana saatiinkin esiintyminen kohtalaiseen kuntoon (keväällä vielä ihan kauheaa), niin Heinolan kehän jälkeen tapahtui takapakkia ja Elviä ei kyllä ole huvittanut pörrätä kehänauhojen sisäpuolella lainkaan. Eipä kyllä hetkeen tarvitsekaan, kaikki saavutettava on saavutettu!



Tokossa edistytty ehkä olemattomista koekäynneistä huolimatta eniten (kiitos vaan Nealle treeniseurasta ja patistelusta ja uskon valamisesta ohjaajaan :D). Keväällä pyörittiin möllitokoja, tehtiin paikkamakuista vähän helpompia kuin oikeissa kokeissa ja haettiin koemaista treeniä. Kesäkuussa kokeiltiin avointa luokkaa, tulos ihan hyvä, mutta paikkamakuun epäonnistuttua ei pisteet riittänyt ykköstulokseen. Paikkamakuu taitaa olla ikuinen stressinaihe ja inhotuksen kohde, ei se kovin paljoa kummemmaksi ole muuttunut tähänkään päivään asti (saattaa kyllä myös johtua olemattoman vähistä mahdollisuuksista treenata sitä yhtään koemaisesti tai edes isommassa häiriössä...). Levoton edelleen, mutta hetkeen (kop kop kop) Elvi ei ole sieltä ryöminyt.
Muuten avoimen liikkeet saatiin siihen kuntoon, että joulukuun alussa käytiin Varkaudessa tekemässä yksi ykkönen (paikkamakuu kyllä onnistui siellä!). Myös voittajan liikkeet on saatu hyvin alulle, vaikeita asioita on edelleen ja ne tuppaa olemaan vaikeita, treenattiin niitä tai ei, mutta jatketaan niiden hankaluuksien parissa taas keväällä.

© Nea Mikkola

Agilityssähöntsäiltiin alkuvuosi, Johanna ohjasi Elviä muutamissa epiksissä ja treeneissä. Välillä kulki, välillä ei. Ehdittiin saada jo ryhmäpaikkakin meille, mutta kolme päivää ennen ohjattujen treenien alkamista tuo varvas hajosi, joten jäi loppuvuoden agit siihen. Ensi vuodesta en vielä tiedä, ehkä Elvi hyödyntää lajia harrastavia kavereitani ja käy silloin tällöin hömpöttelemässä heidän ohjauksessa. Tuntuu vähän rahan hukkaan heittämiseltä maksaa treenimaksua itse, kun tavoitteellista treenamista tuskin tulee tapahtumaan, liian riskialtis laji. Ja pelkästä hauskanpidosta silloin tällöin ei kehtaa maksaa hirveitä summia.



Iso kiitos erityisesti Jossulle koiran ohjaamisesta ja viihdyttämisestä, oisin niin mielelläni antanut terveen koiran käytettäväksi ja kisattavaksi siulle!
Uusina juttuina tänä vuonna testattiin viestiä, joka voisi joskus tulevaisuudessa olla miun pk-laji. Elvillä ehkä ei ominaisuudet riitä toimimaan yksin viestimatkalla, mutta oli tosi ihanaa saada mahdollisuus testata ja tutustua lajiin ja saada hyviä vinkkejä, kiitokset kaikille! Elvistäkin oli huisin hauskaa juosta kovaa syömään lihapullia ohjaajalta toiselle, vaikka vaikeuksitta ei selvitty tässäkään lajissa. Jospa sitä joskus koiran huviksi valjastaa sen pk-liiveihin ja pistää juoksemaan, eipä tuosta haittakaan ole!

Päästiin myös osallistumaan dobon tutustumistunnille ja jos olisi enemmän rahaa, olisi tosi kivaa jatkaa tätä. Hauskaa ja aika vaativaakin, sekä koira että ohjaaja olivat väsyneitä tunnin jälkeen. Suosittelen kyllä kaikille, joita kiinnostaa testata. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Vanhoja tuttuja asioitakin jatkettiin eteenpäin, rally-tokossa saatiin RTK1 ja menestyttiin vielä joukkue-SMeissä! Hyvä me, hyvä meidän joukkue! Jatkettiin myös viime vuoden tapaan Messukeskukseen flyball-kilpailuun, paremmilla suorituksilla kuin viimeeksi oli sijoitus neljän parhaan joukkoon! Kovin suurta panostusta kumpikaan lajeista ei osakseen saanut (pari hassua treenikertaa ennen kisoja), mutta jälkiä sitten tehtiin ahkerammin kuin edellisenä vuonna, ja edistymistä tapahtui. Elvi ei edelleenkään kovin siististi ja varmanoloisesti jäljestä, mutta useammin jäljillä onnistuttiin kuin mokattiin. Myös kepit alkoivat nousemaan jäljeltä, samoin kuin esineet ruudusta, edistystä! Molemmissa vielä paljon työtä ja puuhaa edessä, mutta kiva puuhastella huvin vuoksi hauskoja juttuja!

Vuoden ainoaksi etukäteen kirjatuksi tavoitteeksi päätyi luonnetesti, joka läpäistiin hyvin pistein (+135 ja laukausvarma) heinäkuussa. Tosi mielenkiintoinen kokemus, Elvi yllätti monessa osa-alueessa, mutta kaikista tyytyväisin olin läpimenneeseen suoritukseen, joka oli kuitenkin koiran näköinen.

                                             
Varmaan jonkun verran asioita jäi tästäkin puuttumaan, mutta ehkä tärkeimmät kasassa kuitenkin!
Kaikkein parhainta tässä vuodessa oli kuitenkin mielettömän hauskat hetket vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Iso kiitos siis kaikille lenkki- ja treeniseurasta, mielettömän hauskoista hetkistä, miellyttävistä reissuista ja jaetuista iloisista asioista! Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille upeaa uutta vuotta 2014!

(c) Juuli Ahonen

(c) Miira Ikonen

Meillä ensivuoden suunnitelmista ei vielä suurempaa tietoa, kaikki riippuu siitä, miten Elvi toimii miun ulkomaan reissun jälkeen huhtikuussa. Tavoitteet on kuitenkin kivoja, enkä pety jos niitä ei saavuteta, asetetaan kerrankin tavoitteet joissa haastetta!

- Tärkeimpänä tietysti pysyä terveenä ja pitää hauskaa! Tuntuu, että tänä vuonna ollaan sairastettu ihan tarpeeksi hetkisen edestä.
- Tokoa on tarkoitus tahkoa lisää ensi vuonna, hartaasti toivon, että päästäisiin ensi kesänä korkkaamaan voittajaluokka! Jos näyttää epävarmalta, onhan meillä vielä ainankin kaksi mahdollisuutta käydä treenaamassa kisatilanteita avoimessa, ja ne aijotaan ainankin käyttää hyödyksi, mikäli voittajan liikkeitä ei saada kasaan. Jos voittajaan asti päästään, VOI1 on haaveissa. Ja kaikista kivointa olisi, jos saisin paikkamakuusta aikaan rennon liikkeen niin koiralle kuin ohjaajallekin.
- Rallytokon suhteenkin tavoitteita, niin pitkälle ja niin pian kuin päästään. Onneksi saadaan hihna jättää pois seuraavaan luokkaan siirtyessä, vaikka houkutuksen kanssa saadaankin sitten tehdä töitä! Hauska laji, jonka parissa on hyvä lievennellä miun kauheaa kisajännitystä.
- PK-lajeissa vaikka ei kisaamaan olla edes tähtäämässä, saati menossa ennen kuin metrinen hyppy on poistettu, niin metsäjuttuja tehdään ja treenataan! Jälkiä koetetaan saada tehtyä, samoin kuin esineruutua. Esineruudun suhteen voisi oikeasti kehittää suunnitelmaa ja saada sen toimimaan niin kuin kokeessa pitäisi!
Elvi voisi myös jatkaa lyhyiden viestimatkojen juoksemista, jos Nealla riittää joku kerta aikaa pistää lihapullaautomaatti taas päälle.
- Näyttelyissä käydään erkkarissa moikkaamassa tuttuja, ja jos jostain kumman syystä joku haluaa lähteä matkalle ja ottaa meidät mukaan niin ulkomaille olisi kiva päästä käymään (Pietari ainankin kiehtoo, ei ehkä koiranäyttely kohteena, mutta voisihan sitä yhdistää kaksi asiaa!)
- Toivottavasti saadaan uusittua tän kesän huippu kelpiemiitti, sekä paljon kaikkia muita kivoja tapahtumia ja uusia kokemuksia!