Haasteita joka suunnasta

No nyt meidät on haastettu tarpeeksi moneen kertaa, ehkä pitää jaksaa vastata haasteisiin ;)


Säännöt:1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

Ensiksi nimetään tämän haasteen vastaanottajaksi vain tylsästi yhden nimen, Sanni ja Lenni tehkööt päiviensä piristykseksi.
Ja kiitetään alkulätinöissä myös ihanaa haastajaani Veeraa. Laitetaan kuvakin esille.

Ensimmäisenä tunnustan, että pidän näistä haasteista, vaikka olenkin maailman laiskoin ihminen vastaamaan tällaisiin.

Toisena voisi olla vuorossa, että olen aina pitänyt eläimistä. Pienestä asti hoitanut naapureiden ja kaikkien sukulaisten eläimä, sekä metsähiiriä metsästänyt häkkiin asumaan.

Kolmantena täytyy sanoa, että ne hiiret oli pakko vapauttaa koska en voinut katsoa kuinka niitä pelotti siellä häkissä :<

Neljäntenä tunnustan, että edellisessä haastessa paljastamani viestihaaveet on haudattu. Elviltä löydettiin polvesta tosiaan pientä ongelmaa, joka ei kuulemma estäisi pk-lajejakaan, mutta en halua ottaa riskiä että jalka yhtään pahemmin hajoaisi esim. pk-hypyllä. Kävellään jälkiä omaksi iloksemme, niistä Elvi tykkää ja on varsin pätevä!

Viides tunnustus ei ole yllätys, oon ihan kamala jännittäjä ihminen. Ensimmäinen virallinen kehä oli järkyttävän hirveää jännitystä, puhumattakaan ratsastuskilpailuista. Nyt jo hepan kyydissä osaan olla jännittämättä, eikä näyttelytkään aiheuta enää unettomia öitä, mutta kauhulla odotan tokokoetta...

Kuudentena tunnustan, että haaveilen myös täysin paimenista eroavista roduista. Vinttikoira, kettuterrieri, setteri? Sanotaan, että vaihtelu virkistää, mutta suurella todennäköisyydellä, jos toista koiraa ottaessani saan sellaisen kelpien kuin haluan, pysyn tutussa ja turvallisessa.

Viimeisenä tunnustan, että unelma-ammattini saattaisi olla eläintenfysioterapeutti. Luultavasti se jää kuitenkin unelmaksi.

Saatiin myös toinen haaste, sekä Miiralta että Nealta (blogit löytyvät oikealta listasta)
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa.
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


1. Kevät! Ja tuleva kesä.
2. Kivat, pitkät lenkit lämpimässä säässä ja ihanassa seurassa!
3. Elvi esimerkiksi tänään, kun se köllähti kainaloon miun lukiessa kirjaa.
4. Yleensäkin lukeminen ja rentoutuminen on ihanaa!
5. Kavereiden kanssa on mukava viettää aikaa, illan kisakatsomoa odotellessa ;)
6. Onnistumiset, oli kyseessä mikä asia tahansa!
7. Eilinen eka kerta luvallisesti ratissa, kohta on oma ajokortti taskussa!
8. Ratsastus ja hevoset.
9. Hyvät elokuvat
10. Doctor Who (tosin sen kanssa tunteet vaihtuvat itkusta nauruun salamannopeasti)

Ja tämän haasteen saa tehdä Pinja! Sekä tottakai jos joku tuntee pakottavaa tarvetta tehdä jompaa kumpaa, ottakoot lusikan omaan käteensä ja pitäkööt hauskaa.

Paikkamakuita ollaan tehty, keskiviikkona piilopaikkis noin 40 sekuntia, alkuun kuikuili pää tosi korkealla, mutta pysyi hienosti. Torstaina tehtiin parin minuutin peruspaikkis, ei mitään kummempaa. Pää pyöri, mutta paikallaan pysyi.

Paikkamakuu per päivä

Nyt tehdään paikkamakuita niin usein kuin vain kehdataan. Päivittäin tarkoitus tehdä yksi onnistunut paikkis, josta pääsen palkkaamaan. Ja mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa ja häiriöissä.

 Tänään 1.4. aloitettiin hiljaisella kadulla, reilu minuutin ja olin 30 askeleen päässä. Tosi kiva paikkis, takana meni tiellä äänekkäitä pyöräilijiöitä ja muita häiriötekijöitä, mutta ei haitannut. Kerran siirsi tassua, mutta muuten tosi paikallaan ja makeesti, jes pätevä!
Keskiviikkona tehtiin pihalla vajaa minuutin paikkamakuu, olin ensin normaalisti koiran edessä, sitten vaihdoin koiran taakse seisomaan. Ei ongelmaa.
Torstaina kadulla bongattiin kaksi vastaantulevaa koiraa, Elvi pientareelle makuuseen. Tosi kivasti makasi, vähän vilkaisi toisten ohittaessa, jee!
Perjantaina ei tehty kun ruutuja, ja ne meni niin hyvin, että paikkis jäi tekemättä.
Lauantaina yksi tavallinen 1,5 minuutin makuu. Vähän katteli ympärilleen, mutta pysyi liikkumatta. Sunnuntaina noin 20 sekunnin makuu satamassa (hyvä) ja noin kahden minuutin makuu Kasinopuistossa. Oli levoton ja huulet liikku, en tiedä pitikö ääntä(??)
Maanantaina, ei tehty... Kamala mie!
Tiistaina 3 minuuttia ja kahden kymmenen askeleen päässä. Haisteli, mutta ei liikkunut milliäkään. Tehtiin myös kaksi lyhyttä (noin 30 sekunttia), jolloin saatiin kaksi haistelematonta.

Nyt vaan pitäisi saada tehtyä paaaljon lisää ja häiriössä! Vapaaehtoisia häiriköitä, nimetkää aika ja paikka!

Pientä ja hiljaista eloa ollaan elelty, ei olla tehty mitään sen kummempaa.

Perjantaina 13. päivä käytiin Veeran ja Donin, Stefin ja Caelan sekä Ainon ja Sulon kanssa lenkkeilemässä ja treenamaassa. Ihmeellisen hyvin ei mennyt, peruskivaa tekemistä paitsi ruutu joka ei toiminut ollenkaan. (Eikä ole toiminut sen jälkeen...) Kivaa oli kuitenkin ja saatiin koirat yhteiskuvaankin!

14.4. olin koko päivän töissä LAU'n agilitykisoissa katselemassa hienoja kolmosten ratoja. Illalla lähdettiin Nean ja koirien kanssa lenkille, päädyttiin Sammonlahteen! Vesisateessa pieni paikkamakuu, ei sade haitannut ollenkaan.

Tällä viikolla on mennyt vähän miun sairasteluksi ja Elvin juoksun odotteluksi. Eilen lauantaina oltiin tekemässä BH-treeniä, käveltiin keskustassa ruuhka-aikaan ja koirat odotteli vuorollaan kiinni sidottuina. Eipä mitään ihmeellistä tässäkään, aika laiskaa toimintaa. Käppäiltiin ja annettiin koirien juoksennella.

Tänään käytiin mätsärissä ottamassa vähän kehänauhatreeniä, tehtiin ALO'n liikkeet läpi. Vire ei ollut ihan kohdallaan, vähän hidasta. Mutta annetaan anteeksi, kun juoksukin aloiteltiin tänään. Iltapäivä vietettiin mökillä ja nautittiin kivasta säästä.

Viime torstain pienet agitreenit, ei sujunut niin hyvin kuin olisi pitänyt... Tehtiin keppikulmia, helppoja haki, vaativampia ei. Kepitti kuitenkin tosi hyvin ja haki helpot kulmat myös ilman ohjureita hienosti. A'n kontaktit olivat treenin pelastus, ja ne toimi ekaa kertaa. Nostin Elvin alastulolle, ja käskin ottamaan kontaktin. Pieni kelpie osasi hienosti. Koko estettä tehtäessä vauhti on liian kova, ja ei olla saatu onnistuneita suorituksia, mutta jos noita tehdään lisää ja saataisiin Elville ideaa siitä mitä siinä alastulolla pitikään tehdä.

Pari hömpöttely pätkää, vaativat hiomista eivätkä menneet missään vaiheessa erikoisen hyvin. Ylämäen (= monen  onnistuneen treenikerran) jälkeen oli taas alamäen aika.

Tänään käytiin Kouvolassa Esa Kestillä näyttämässä Elvin oikeaa takajalkaa, joka on kevään aikana pariin kertaan huolestuttanut miuta. Elvi on välillä vinkaissut ja kinkannut kolmella jalalla hetken, minkä jälkeen meno on jatkunut normaalina. Alkuun en kiinnittänyt huomiota, Elvihän kiljuu aina valmiiksi jo ennen kuin sattuu. Mutta neljännellä kerralla katsoin, että taas se sama jalka, minkä jälkeen sitä onkin vahdittu jatkuvasti.

Moneen viikkoon ei ole ongelmia ollut, mutta halusin kuitenkin tarkistuttaa jalan kunnolla. Käytiin tänään tosiaan sitä näyttämässä. Alkuun normaalilla polvitutkimuksella saatiin täysin terveen koiran paperit, ei ollut mitään ongelmaa. Halusin kuitekin rauhoituksen ja kuvat jaloista ja selästä, jos sieltä jotain paljastuisi.
Kuvissa luusto erittäin terve (kuvasivat selän, lonkat ja polvet, kaikki siistejä ja kunnossa), mutta rauhoitettuna oli saanut polvilumpiota liikkeelle. Diagnoosiksi siis polven luksaatio.

Lääkäri kuitenkin sanoi, että leikkaushoito ei ole tarpeellinen (eikä hän sitä lähtisi tässä tilanteessa edes tekemään) ja elämä saa jatkua samalla tavoin kuin aiemminkin. Tilannetta pitää seurailla, ja jos polvi jostain syystä alkaa myöhemmin vaivata, katsotaan uudestaan.

Helpottaa, että syy saatiin selvitettyä ja lupa normaaliin elämään. Kuitenkin vähän inhottaa, sillä tiedän, että koko loppuelämä menee tuon jalan kyttäämiseen ja odottamiseen jos se vaikka meneekin huonompaan kuntoon. No, kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Ollaan treenailtu ahkerasti tokoa ja agia, ja onnistuttu!

Viimeiset ohjatut treenit hallilla sunnutaina. Saatiin tosi henkilökohtaista opastusta, vain toinen koirakko meidän seurana. Tehtiin pieniä seuraamisia, toimi hyvin. Hyppyä kahteen kertaan, toimi hyvin eikä varastanut! Ruutua tehtiin kosketusalustalla ja toimi erittäin hyvin! Nyt treenaillaan sitä kotona kuntoon.
Tehtiin myös kaukot koemaisesti, toimi hyvin. Samoin kuin pieni paikkis. Ja mikä parasta, vire oli ihan kohdallaan!

Tiistaina käytiin agilityssa, ja ekaa kertaa meno tuntui agilitylta! Mokia sattui, mutta ne oli miun myöhästymisiä ja hitaita käskytyksiä. Fiilis oli mitä paras treenien jälkeen, jes!

Viikolla tokoiltiin kaksi kertaa, satamassa hömpöteltiin ja ei oikein toiminut. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin tekeminen, noudot ei ollut hyviä eikä mikään muukaan onnistunut niin kuin olisi pitänyt. Jätettiin sitten lyhyeen treeniin, ei ollut kummallakaan paras päivä. Pieni seuraamispätkä kuitenkin tässä.


Torstaina saatiin Sanni ja Lenni treenailemaan meidän kanssa, meni huomattavasti keskiviikkoa paremmin. Fiilis taas kohdillaan ja meno paljon kivempaa! Ruudut toimi ja noutokin meni kohtuullisesti. Näyttelyseisomisiakin muistuteltiin mieleen ja hienosti Elvi vielä osasi. Tässä torstain seuraaminen.


Tänään käytiin agilityssa Pinjan ja koirien kanssa. Tehtiin kaikkiea pientä; keppejä, välistä vetoja, pientä radanpätkää ja parit hyvät kontaktit. Ihan hyvän fiiliksen treenit nämäkin, vähän hakemista joissain kohdissa, mutta pääasiallisesti hyvin!