Tänään käytiin Kouvolassa Esa Kestillä näyttämässä Elvin oikeaa takajalkaa, joka on kevään aikana pariin kertaan huolestuttanut miuta. Elvi on välillä vinkaissut ja kinkannut kolmella jalalla hetken, minkä jälkeen meno on jatkunut normaalina. Alkuun en kiinnittänyt huomiota, Elvihän kiljuu aina valmiiksi jo ennen kuin sattuu. Mutta neljännellä kerralla katsoin, että taas se sama jalka, minkä jälkeen sitä onkin vahdittu jatkuvasti.
Moneen viikkoon ei ole ongelmia ollut, mutta halusin kuitenkin tarkistuttaa jalan kunnolla. Käytiin tänään tosiaan sitä näyttämässä. Alkuun normaalilla polvitutkimuksella saatiin täysin terveen koiran paperit, ei ollut mitään ongelmaa. Halusin kuitekin rauhoituksen ja kuvat jaloista ja selästä, jos sieltä jotain paljastuisi.
Kuvissa luusto erittäin terve (kuvasivat selän, lonkat ja polvet, kaikki siistejä ja kunnossa), mutta rauhoitettuna oli saanut polvilumpiota liikkeelle. Diagnoosiksi siis polven luksaatio.
Lääkäri kuitenkin sanoi, että leikkaushoito ei ole tarpeellinen (eikä hän sitä lähtisi tässä tilanteessa edes tekemään) ja elämä saa jatkua samalla tavoin kuin aiemminkin. Tilannetta pitää seurailla, ja jos polvi jostain syystä alkaa myöhemmin vaivata, katsotaan uudestaan.
Helpottaa, että syy saatiin selvitettyä ja lupa normaaliin elämään. Kuitenkin vähän inhottaa, sillä tiedän, että koko loppuelämä menee tuon jalan kyttäämiseen ja odottamiseen jos se vaikka meneekin huonompaan kuntoon. No, kaikkea sattuu ja tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti