Eilen puuhattiin kaikenlaista, aamulla käytiin kannustamassa Jilla-mamaa agilityssa ja tytöt kävi vähän  yhdellä metstätiellä spurttaamassa. Muuten muistuteltiin mieleen, miten sitä isossa koiraporukassa käyttäydyttiinkään ja ollaan välittämättä muitten rähinöistä. Agilitya ei onneksi ole isompi ikävä miulla ainankaan, koira oli kyllä kurvaamassa suorittamaan rataa, mutta ehkä taas joskus lainaohjaajan kanssa. Mie en näe järkeväksi meidän höntsäagista silloin tällöin maksaa järkyttävän isoja treenimaksuja, joten olen siis itse agilityttä. Eikä edes haittaa!

Agihallilta jatkettiin matkaa Joutsenoon match showhun, missä vietettiinkin koko iltapäivä. Koiria oli älyttömästi, Elvi numerolla 49, joten odoteltavaa oli. Käytiin heittämässä lenkkiä läheisessä metsässä ja sitten pienesti tokoilemassa tyhjällä parkkipaikalla. Tehtiin seuruun askelia (kaikki aika ok! Peruutuksessa hiottavaa, mutta sen voisi esittää jo kokeessa), paikallaan käännöksiä (ihan hyviä nekin, miulle riittää) ja pieniä seuruupätkiä. Kontakti kesti kivasti pätkillä, jee! Asenne ei ollut ihan niin täydellinen kun olisin halunnut, mutta toimi hyvin. Loppuun vielä paikkamakuu, menin auton taakse piiloon. Ahnehdin, joten pituus reilu 4min. Heti aluksi meni lonkalleen, ja 3min kohdilla oli levoton, rauhoittui taas ennen kuin palkkasin. Oon ihan tyytyväinen, harmittaa tietysti vähän kun on niin tyhmä itse ja ei pikkuhiljaa malta pidennellä aikoja, mutta ehkä tämä tästä. ei näyttänyt siltä että nousisi/edes harkitsisi sellaista. Mutta eipä ollut muita koiria ympärillä.

Tänään sitten reippaasti aamulenkillä ennen kahdeksaa pienet metsätokot, sisälsi pikkuseuruita ja taisi olla kaukoja? Ei mitään kovin järkevää, kuhan hömpöteltiin kun Elvi löysi ihania käpyjä. Iltapäivällä uudestaan asian pariin Nean kanssa, Elvi teki häiriökontaktia, mikä oli melkein hyvää! Ruoka on liian paha, samoin kuin kaikki Elvin lempijutut, mutta se kuitenkin yritti hienosti.
Seuraavana katastrofaalinen tunnari, ekana vähän koemainen, söi kaikki läpi, valitsi oman ja palautti kivasti. Sitten en muista enää mitä tehtiin, käytiin kaikki variaatiot läpi miten tunnaria voisi treenata ja mikään ei toiminut. Hauska liike siis. Kenellekään ideoita meidän tunnariin? Elvi siis osaa(?) etsiä omansa, mutta usein käy suullaan näpsimässä kaikki läpi ennen valikoimista. Tänään ei kyllä haistellutkaan sitten enää pätkän vertaa ja toi sen minkä huvitti, mutta yleensä se oma on sieltä saatu tulemaan. Viime syksynä tehtiin paljon toistoja (vissiin kuitenkin liian vähän....) ja vähän saatiin ehkä edistystä tapahtumaan. Ehkä oli liian radikaalia odottaa, että tauon jälkeen kaikki onnistuisi, mutta ahdistusta silti liikkeestä ilmassa.
Tehtiin sen jälkeen hauskoja stoppeja, seisomisia ja maahan menoja. Elvi kiersi tötsää ja Nea naksautteli. Kumpiakin muutamat, teki sievästi ja kivasti jee!
Pienen huilitauon jälkeen paikkamakuu kahdesti, ajoista ei havaintoa, ei  pitkiä. Ekalla olin piilossa, tokalla näkyvissä ja pylly pyörii koiralla molemmissa... Levotonta painon siirtelyä takajaloilla, ärsyttävää. Aattelin, että katsellaan nyt suunnittelut kokeet toukokuussa, ja sen jälkeen jos asiaan puuttuisi jotenkin. En tiiä miten uskallan huomauttaa/korjata, en tahdo tästä liikkeestä yhtään isompaa ongelmaa kuin mitä se nyt on.

Tylsää tokoilua luvassa myös huomenna, jee. Pahoittelen kuvattomuutta, koetan huomenna vaikka raahata kameran mukaan ja saada jotain väriä tännekin :D

Pienenä uuden vuoden lupauksena lupasin meijän blogin muuttuvan enemmän treeniblogimaiseen muotoon, mutta saa nähdä mitä tästä tulee! En rakasta analysointeja, enkä ole hyvä suunnittelemaan/pohtimaan mitään, treenit menee aina vähän enemmän fiiliksellä kun ajatuksella, mutta koetetaan parantaa tapoja ja edistyä asioissa!

Tänään ensimmäisen kotipäivän kunniaksi aloitettiin aamu ihan vaan pihatokoilulla. Tehtiin sivulle tuloja alkuun leikkihetken jälkeen, hitaita oli. Koetin tässä treenissä pitää ajatuksen mukana, ja palkata vain niistä nopeista, mutta alkuun kun niitä nopeita ei vaan tullut! Sain sitten nopeutta vähän mukaan nami/lelu kädessä kiepsauttamalla sivulle ja naksauteltua niitä onnistuneita. Jätettiin ne siihen, ja jatkettiin ihan pienillä seuraamisilla. Peruskivoja, kontakti kesti yhtä perusasennossa tapahtunutta pudotusta lukuunottamatt (jonka korjasi huomautuksesta!). Elvi saalisti palloa innoissaan palkaksi.

Leikittiin hetki, minkä jälkeen 10 sekunnin piilopaikkis. Vaihto takaosalla painoa heti kun olin piilossa puskan takana (näkyi läpi), palkkasin silti. Seuraavana kaukot pienellä välimatkalla, tehtiin mis ja vapautus pallolle (tosi hyvät!) sekä misi joka hyvä sekin ja taakse pallolle vapaaksi jee! Loppuun toinen piilopaikkis, 30 sekuntia ja parempi, ei liikuskellut. Paljon namia palkaksi.

Iltapäivällä käytiin Nean ja Suvin ja koirien kanssa höntsäilemässä Mattilassa, mistä jatkettiin vielä Nean kanssa maleksimaan Rutolaan ja tehtiin siellä esineruutua. Elvi katseli ekaksi kun Riina teki, näki kun Nea vei esineitä ja haki kaksi hienosti! Palautukset ei toimineet, ootin tokalla kerralla parempaa mutta sylki jalkoihin, ei haittaa kun esineet tuli paremmin kun viime vuonna milloinkaan! Ei jäänyt puoleen väliin aluetta syömään ruohoa niin kuin on tupannut tekemään vaan eteni, jos ei ihan takarajalle asti niin reilusti yli puolen välin ja puuhaili oikeasti esineitten löytymisen eteen! Jee, millon lisää?

Nyt on väsynyt koira, paluu arkeen jatkuu huomenna ;)

Crufts on nyt koettu ja nähty, toiselle vierailulle tuskin on tarvetta (paitsi sitten kun meidän huisi tiimi lähtee kisaamaan flyballissa vieraille maille). Yksi vapaapäivä siis sattui juuri Cruftsin kanssa samoihin aikoihin, joten kävin ostamassa junaliput ja torstaina 6.3. lähdin aamulla aikaiseen kohti koiranäyttelyä. Pitkä ostoslista ja suuret ennakko-odotukset olivat mukana. Matka sujui tosi kätevästi Cambridgesta Birminghamiin, vaihto tapahtui Lontoossa mistä vajaa kahden tunnin junailu kohteeseen. Jäin kyydistä asemalla, josta läpi kävelemällä saavuin messuhalliin. Jonoja ei ollut käytännössä minnekään, ihmisiäkään ei niin paljon kun kuvittelin. Ehkä arkipäivä verottanut porukkaa jonkun verran. Sisäänpääsylipuista ihan törkyhinta, 18 puntaa.

Paikallahan siis torstaina oli paimenet ja työkoirat, eli kaikista mielenkiintoisimmat. Kehiä en kuitenkaan kovin tiiviisti seurannut (kelpiet puuttuivat!), bordercollieista katselin nuoret(?) nartut ja sitten hieman pk collieita, sakemanneja ja belggareita koettan järkyttää itseäni kammottavilla koirilla, joita Cruftsin on mainostettu olevan täynnä. Kohtaamatta jäivät, yhtään oikeasti järkyttävän näköistä ja oloista koiraa en onneksi löytänyt. Olihan sakemannin selät laskevia ja osa belggareista lyhytrunkoisia, samoin kuin pari tosi pörröiseksi harjattua collieta käveli vastaan, mutta yhtään sairaan näköistä koiraa en nähnyt. Ehkä olin vaan vääränä päivänä ja skippasin ne ylijalostuksen tuotteet onnellisesti.

Bordercolliet olivat tosi näpsäköitä ja kivan oloisia (löysin useamman sellaisen miun "oikean" bordercollien näköisen, mitä harvemmin Suomessa kehää seuraillessa käy!)

Ei haitannu pitää taukoa sylissä, jostakin syystä oletin että meno olisi "älä koske tämän karvat on aseteltu viivottimella" -tyylistä. Myöskään esittäjät eivät olleet sen kummemmin pukeutuneet kuin tavallisessa kehässä Suomessakaan, osa jopa huolettomammin mitä itse kehään menisin (verkkarit ja verkkatakki).

Parasta antia Cruftsissa oli Areenan ohjelmat. Kävin seuraamassa koiratanssin freestylen Englannin finaalia (?) ja esitykset oli ihan huippuja! Suosikki oli supersymppis beagle, joka taisi saadakin tosi hyvät pisteet.


Kattelin myös hieman agilitya (large team final ja rescue koira aksaa!) ja päivän kohokohtana flyball! Oli makeeta nähdä taitavia joukkueita ja vauhdikkaita suorituksia. Suurimmat erot esim. meidän tekemiseen oli hurja vauhti ja onnistuneet (= treenatut) vaihdot. Pieninä yksityiskohtina myös koirien ranteiden teippaus (Elvi epäonninen ainankin tarttee... :D), painot laatikoilla (koira tulee siis tosi lujaa!) ja mielettömät kannustusjoukot yleisössä!

Isoin yllätys (kovaan vauhtiin olin kerennyt jo asennoitua ja sitä odotin näkeväni) oli se, miten paljon virheitä laatikolta takaisinpäin tultaessa tapahtui, tosi moni ohitti ensimmäisen hypyn kun pallo kimposi hieman laatikon sivuun. Elvi on ainankin joutunut treenaamaan tälläisiä, ja joutuu treenaamaan tulevaisuudessakin, varmasti vaikein paikka koko suorituksessa. Ajattelin siis aiemmin, että tämän tason kisakoirat eivät enää mokailisi, mutta varmaan valehtelematta lähes jokaisessa kisassa jonkinlainen kämmi tapahtui.
Juttelin myös vieressä istuneen brittinaisen kanssa, ja hän kertoili että flyball on todella suosittua Briteissä. Viikonlopun turnauksissa joissa useampi kilpailu yhdessä, paljon joukkueita ja useita mahdollisuuksia treenata lajia. Suomeenkin kelpaisi, kiitos?

Oheisohjelman lisäksi myös ostoksia onnistuin tekemään (yllättävän vähän, pienellä budjetilla ei kauhean suuria ostoksia tehty...). Shoppailijan paratiisi, useampi halli täynnä erilaisia kojuja ja tavaroita. Kiertelin ja hypistelin kaikenlaista, mukaan lähti sitten pari tuliasita, muttei sen kummempia. Kovasti suunnittelin ostavani koiran anatomiasta kertovan kirjan sekä yhden dvd-sarjan, mutta kummallakin oli liikaa hintaa (ja painoa, Suomeen lähtevä matkalaukku jo varmaan nyt ylipainoinen!). Ja meinasin ostaa Elville Julius K9-valjaat tarralla "FBI", Elvin on pakko saada sellaset.

Viimoisten shoppailujen jälkeen lähdin jo kulkemaan juna-asemalle päin. En jäänyt seuraamaan ryhmäkehiä vaikka ne varmaan kokemuksia olisikin olleet, halusin ajoissa omaan sänkyyn. Lopulliset mietteet Cruftsista siis pääasiassa positiiviset, luulin näkeväni koiranäyttelyiden pahimman ääripään, mutta "shokeeravin" asia jonka kohtasin oli tämä:

Kaikki oli siis vähän isompaa kuin Suomessa, mutta eipä tuo mitään mieletöntä vau-fiilistä herättänyt, koiranäyttely siinä missä muutkin. Koiria toki paljon, ihmisiäkin myös, samoin kuin tuota upeaa ohjeisohjelmaa ja ostettavaa, mutta olin lennokkaissa kuvitelmissani ajatellut jollakin tavoin kokemuksen enemmän mieleenpainuvaksi. Vaikka kyllä tätä nytkin ihan mielelläni muistelen, kiva kokemus!

           

                                            Hyvää syntymäpäivää maailman paras Elvi! <3

Kaikki muut on nautiskellut (ja menestynyt, onnea, erityisesti Nea ja Veera!) tokokokeista, joten miullakin koekärpänen pääsi puraiseman (pahan pentukuumeen lisäksi tollainenkin tartunta, ihan sairasta... :D)
Hieman kuulumisia kotoa Elviltä!

Kiitos Nea vaan ihanasta joululahjasta, Elvikin tykkäs siitä :D Ps. En tiiä vinkuuko se enää...

Elli Kinnuselta ostettiin hieno panta, kiitokset sinne suuntaan! Ihanaa, pöllöjä!

Kattelin siis kevään kokeita läpi, ja löytyihän sieltä paljon kierrettävää! Pitää vaan toivoa, että paikkamakuussa ei tauon aikana tapahdu muuta kuin edistymistä (tauko tekee hyvää, vai miten se nyt oli...) ja muutkin liikkeet olisivat jonkinlaisessa kunnossa kun palaan. En jaksa uskoa, että avoimen liikkeet ihan hurjaa rapistumista kokee, pientä muistuttelua niin ihan koevalmiita, mutta enemmän nuo voittajan jutut pelottaa :D Toisaalta, voittajan juttuja hinkattu viimeksi ennen lähtöä, ehkä ne on tuoreessa muistissa, ja avoimen helpommat jutut unohtuneet, sen näkee sitten.

Oon nyt kuitenkin suunnitellut, että mennään vielä avoimen kehässä käymään. Kisakokemus ei ole pahasta kummallekaan, ja kivempi hakea sitä helposta luokasta, varsinkin kun ne voittajan liikkeet eivät ole vielä kunnossa kokeeseen. Jos olisi, tekisin ehkä toisin, mutta nyt näin päin.

Huhtikuulle harkinnassa on siis Mikkelin 17.4. koe, tuomarina Pauli Härkönen, ilmoittautuminen 26.3.-9.4. (Tulee vähän liian pian paluun jälkeen, jos paikkamakuussa tapahtunut jotain radikaalia, en usko että saan sitä vajaassa kahdessa viikossa korjattua. Houkuttaisi kuitenkin kun on lähellä ja olisi jo kiva päästä kokeeseen! Miten muut tekisivät, uskaltaisitteko lähteä yrittämään?)

Sitten huhtikuun viimoiselle viikonlopulle löytyisi kokeita, vaihtoehtoina 26.4. joko Pieksamäki (Riikka Pulliainen, ilmoittautuminen 14.4. mennessä) tai Hyvinkää (tuomarina Ossi Harjula, ilmoittatuminen 30.3.-6.4) ja 27.4. Inkoo (Harri Laisi, 7-15.4.). Tietenkään ei kaikkia tai edes molemmille päiville. Hyvinkää olisi mieluisin, mutta on luultavasti heti täynnä, Pieksamäki sekä Inkoo kaukana. Näistä jos pitäisi valita niin Pieksamäki kivempi, sillä maanantaina 28.4. olisi Lempäälässä tokokoe (Marita Packalen, 17.3.-13.4.), johon on vähän jo bensanjakajakin ja matkaseura varattu ;) Saattaa siis olla, että ainoastaan Lempäälään tulee lähdettyä. En usko, että Elville lähekkäiset tokokokeet olisi mahdoton tehtävä, ehkä omaa jännitystä pelkään enemmän (jos lauantain koe menee pieleen, miten maanantaina pystyy lähtemään jne.)

Toukokuulle vielä enemmän menoja katsottuna, parit hauskat rallytokotkin löytyi, mutta ne taitaa jäädä tokojen jalkoihin. Muuramehen lähdetään 13.5. testailemaan avointa luokkaa!
Tokoille katsottuja päiviä on nyt 1.5. Lahti (Marita Packalen, ilmo 12-17.4.) tai Lappeenranta (Anne Nokelainen, 7-13.4.). Lahteen mentäisiin mielummin, sillä agihalli ei ole meille kivoin paikka tehdä tokoa, mutta pelottaa, että Lahden kokeeseen ei enää mahduta jäsenten ilmoittautumisen jälkeen, jolloin pitäisi vain toivoa, että Lappeenrantaan mahtuisi, mikä viimeisimmän kokeen perusteella vaikuttaa aika epätodennäköiseltä enää viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Mutta onneksi on varasuunnitelma rallytoko Kirkkonummella! 
Vapun jälkeisenä viikonloppuna olisi Vantaalla sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta vähän epäilen että niihinkään mahduttaisiin jos jäisin noita Lahti/LPR koetta veivaamaan ja miettimään. Ja muutenkin kun lähempänäkin on mahdollisuus niin ei jaksa kauemmas lähteä veivaamaan.

Sitten seuraavana viikonloppuna olisi tarjolla lauantaina Jyväskylä (Mauri Pehkonen, 14.4.-4.5.) ja sunnuntaina Kouvola (Ossi Harjula, 14-27.4.). Mielummin Jyväskylä, koska kiva kaupunki :D Tavallaan elättelen toiveita, että tässä kohtaa olisi jo TK2 kasassa, jos kaikki menee niin kuin koira osaa ja päästäisiin niihin kokeisiin mihin haluaisin, jolloin Kouvolan kokeessa olisi jo mahdollisuus mennä voittajaan. En kuitenkaan usko, että voittaja olisi ihan vielä tässä vaiheessa hanskassa, joten pitää pohtia.

18.5. olisi tarjolla tokoa sekä Espoossa että Imatralla, mutta Imatralla pelottava tuomari ja Espooseen ei muuten vaan hinkua lähteä, sillä toivon niin kovasti, että avoimen ykköset olisi jo kasassa! Ilmoittautuminen Espooseen alkaa kuitenkin vasta toukokuun alussa, jote tätä on hyvin aikaa pohtia koko huhtikuu, ja jos siltä näyttää, että ykkösiä ei tule niin miettiä johtuuko se siitä ettei osata liikkeitä vai ei osata koetilannetta. Ja oltaisiinko mahdollisesti valmiita jo voittajaan?

21.5. on Mikkelissä jälleen tokoa (Tommi Varis, 29.4.-13.5.). Katsellaan mahdolliset huhtikuun kokeet ja voittajan liikkeet ja päätellään ilmottautumisesta sitten. Periaattessa voisi lähteä katselemaan voittajaa, mikä sitä estäisi, mutta haluaisin kuitenkin, että koira pystyisi ja osaisi suorittaa liikkeet niin kuin ne oikeasti kuuluu ennen koekäyntiä.

24.5. Tampereella (Marita Packalen, 14.4.-11.5.), joo ihan kiva jos ykkösiä ei oo tullut niin varmaankin tännekin voisi matkustaa. Ilmo alkaa kuitenkin liian ajoissa, joten varmaan paikat menee ennen kuin osaan aavistella onko tarvetta vielä tuloksille.

Helatorstaille 29.5. on taas valinnanvaraa Jyväskylä (Mauri Pehkonen, 1.3.-5.5.) tai Pieksamäki (Erkki Shemeikka, 19.5. mennessä). Näistä kumpaan vaan mahtuu, mielummin Jyväskylä, mutta Pieksamäkikin melkein matkan varrella, kun seuraavana päivänä pitää olla Jyväskylässä pääsykokeissa. Ja jos jostain syystä toko ei maistu tai ykköset on kasassa niin Janakkalassa rallytokoillaan!

Hiljaista on ja tulee olemaan. En ole nähnyt koiraa 20 päivään (iik, ikävä on jo!) ja vielä 70 päivää ilman. Onneksi Englannissa on ihanaa ja kaikki sujunut mukavasti, ja aika menee ihan mielettömän nopeasti!

                      

 

Koiran kuulumisiakin tulee säännöllisesti, tässä parhaita paloja!

Isot kiitokset kaikille koiran hoitajille kotiin ja Nealle vielä kerran :) Jotkut tarkkasilmäiset saattavat huomata blogin hieman päivittyneen ulkomuodon (kiitos Miira otsikosta!), katsotaan kauan jatketaan tämän näköisenä. Vähän pyörinyt mielessä muita ideoita blogin toteuttamiseksi, mutten kyllä bloggerista raaski vaihtaa kun täällä aiemmatkin tekstit. Pitää kehitellä vielä, unelmissa juuri tietyn näköinen blogi. Tässäkin versiossa on kyllä vielä viilattavaa!

Kuva edelliseltä talvelta, hankia ja jäitä odotellessa!

Aika taas kasata ja tiivistää sekä käydä läpi vuoden tapahtumia. Tähänkin vuoteen on mahtunut kaikenlaista, paljon treenitunteja mutta myös paljon saikkuilua ja sen aiheuttamaa lomaa. Koetin vuoden 2012 postauksesta luntata, mitä tavoitteita tälle vuodelle asetettiin, mutta ilmeisesti en niitä mihinkään ole itselleni kirjoittanut! Tavoitteita kuitenkin oli mielessä, ja ihan hyvin ne täyttyivätkin!

Hauska ja antoisa vuosi on siis takana päin, ainoat miinukset ovat nämä loppuvuoden sairastelut. Myös keväällä oli pienoinen hengähdystauko Elvin steriloinnin jälkeen, mutta muuten tästä toimenpiteestä on ollut vain plussaa, ei juoksuja ja Elvi on luonteeltaan ehkä jopa hieman tasoittunut. Koko operaatio sujui hyvin, kalliiksi tuli, mutta olen silti tyytyväinen, että meillä oli mahdollisuus suorittaa se tähystyksellä!

Mutta pitkät lomat on vietetty nyt sitten varpaan murtuman ja tämän kennelyskän seurauksena. Varpaan kanssa oli kaikenlaista vaivaa, ensin se lähti paranemaan hyvin, sitten pari tulehdusta tassun pohjassa, yksi luunsiru ja ylipäätään murtuman hidas parantuminen (kuusi viikkoa lasta/side jalassa ei ollut kivaa!). Onneksi siitä selvittiin, Elvi sai pitää varpaansa ja on nyt kunnossa. Sitten vaan peukut pystyyn, että varvas kestää myös tulevaisuudessa kolhut, eikä murru toistamiseen. Kennelyskästäkin toivottavasti toivutaan, vaikka ikävä tauti tämäkin on.

Elvin rikkinäinen polvi on kestänyt menossa hyvin mukana, hetken kerkesin jo melkein unohtaa vaivan olemassa olon, kun se ei ei kevät/kesä/syksy aikana vaivannut lainkaan, mutta kyllä se muistutti taas olemassaolostaan marraskuussa menemällä pari kertaa paikoiltaan. Onneksi ei kuitenkaan tämän enempää, antaa jatkaa menoaan niin kauan kuin ei häiritse tuota useammin, syödään nivelrohtoja ja toivotaan, että kestetään muuten ehjänä!

Elvi ennen Lahden näyttelyä, koira vastasi arvostelua

Näyttelyissä saavuttiin Suomen muotovalion arvo, mitä vähän haettiinkin. Kerettiin käydä muutama kehä ennen kun tuloksia saatiin, ensin Lahdessa ryhmänäyttelyssä Veli-Pekka Kumpumäen arvosteltavana (EH3), sitten Rautalammella Elena Ruskovaaralta H. Kesällä käytiin myös rodun erikoisnäyttelyssä Jämsässä Gwen Flemingillä arvosteltavana, tuloksena EH.

Elvi erikoisnäyttelyssä © Miira Ikonen

Sitten alkoikin Elvin näyttelykoirauran menestysputki, Joensuun kaksipäiväisessä KV näyttelyssä molempina päivinä ROP kera kaikkien saatavien. Lauantaina tuomarina Janiki Steinbock ja sunnuntaina Yolanda Nagler Magal. Myös seuraavan viikonlopun näyttelystä Heinolasta olisi se tarvittava serti irronut, Elvi oli VSP. Käytiin elokuun lopussa vielä Luumäellä ryhmänäyttelyssä, Elvi valioissa ERI2. Kaikista kivointa reissulla oli pärjätä kasvattajaryhmässä, sijoitus BIS4!

Nyt Elvi jäi "eläkkeelle" missikisoista, se ei hommasta nauti edelleenkään, vaikka kesän aikana saatiinkin esiintyminen kohtalaiseen kuntoon (keväällä vielä ihan kauheaa), niin Heinolan kehän jälkeen tapahtui takapakkia ja Elviä ei kyllä ole huvittanut pörrätä kehänauhojen sisäpuolella lainkaan. Eipä kyllä hetkeen tarvitsekaan, kaikki saavutettava on saavutettu!



Tokossa edistytty ehkä olemattomista koekäynneistä huolimatta eniten (kiitos vaan Nealle treeniseurasta ja patistelusta ja uskon valamisesta ohjaajaan :D). Keväällä pyörittiin möllitokoja, tehtiin paikkamakuista vähän helpompia kuin oikeissa kokeissa ja haettiin koemaista treeniä. Kesäkuussa kokeiltiin avointa luokkaa, tulos ihan hyvä, mutta paikkamakuun epäonnistuttua ei pisteet riittänyt ykköstulokseen. Paikkamakuu taitaa olla ikuinen stressinaihe ja inhotuksen kohde, ei se kovin paljoa kummemmaksi ole muuttunut tähänkään päivään asti (saattaa kyllä myös johtua olemattoman vähistä mahdollisuuksista treenata sitä yhtään koemaisesti tai edes isommassa häiriössä...). Levoton edelleen, mutta hetkeen (kop kop kop) Elvi ei ole sieltä ryöminyt.
Muuten avoimen liikkeet saatiin siihen kuntoon, että joulukuun alussa käytiin Varkaudessa tekemässä yksi ykkönen (paikkamakuu kyllä onnistui siellä!). Myös voittajan liikkeet on saatu hyvin alulle, vaikeita asioita on edelleen ja ne tuppaa olemaan vaikeita, treenattiin niitä tai ei, mutta jatketaan niiden hankaluuksien parissa taas keväällä.

© Nea Mikkola

Agilityssähöntsäiltiin alkuvuosi, Johanna ohjasi Elviä muutamissa epiksissä ja treeneissä. Välillä kulki, välillä ei. Ehdittiin saada jo ryhmäpaikkakin meille, mutta kolme päivää ennen ohjattujen treenien alkamista tuo varvas hajosi, joten jäi loppuvuoden agit siihen. Ensi vuodesta en vielä tiedä, ehkä Elvi hyödyntää lajia harrastavia kavereitani ja käy silloin tällöin hömpöttelemässä heidän ohjauksessa. Tuntuu vähän rahan hukkaan heittämiseltä maksaa treenimaksua itse, kun tavoitteellista treenamista tuskin tulee tapahtumaan, liian riskialtis laji. Ja pelkästä hauskanpidosta silloin tällöin ei kehtaa maksaa hirveitä summia.



Iso kiitos erityisesti Jossulle koiran ohjaamisesta ja viihdyttämisestä, oisin niin mielelläni antanut terveen koiran käytettäväksi ja kisattavaksi siulle!
Uusina juttuina tänä vuonna testattiin viestiä, joka voisi joskus tulevaisuudessa olla miun pk-laji. Elvillä ehkä ei ominaisuudet riitä toimimaan yksin viestimatkalla, mutta oli tosi ihanaa saada mahdollisuus testata ja tutustua lajiin ja saada hyviä vinkkejä, kiitokset kaikille! Elvistäkin oli huisin hauskaa juosta kovaa syömään lihapullia ohjaajalta toiselle, vaikka vaikeuksitta ei selvitty tässäkään lajissa. Jospa sitä joskus koiran huviksi valjastaa sen pk-liiveihin ja pistää juoksemaan, eipä tuosta haittakaan ole!

Päästiin myös osallistumaan dobon tutustumistunnille ja jos olisi enemmän rahaa, olisi tosi kivaa jatkaa tätä. Hauskaa ja aika vaativaakin, sekä koira että ohjaaja olivat väsyneitä tunnin jälkeen. Suosittelen kyllä kaikille, joita kiinnostaa testata. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Vanhoja tuttuja asioitakin jatkettiin eteenpäin, rally-tokossa saatiin RTK1 ja menestyttiin vielä joukkue-SMeissä! Hyvä me, hyvä meidän joukkue! Jatkettiin myös viime vuoden tapaan Messukeskukseen flyball-kilpailuun, paremmilla suorituksilla kuin viimeeksi oli sijoitus neljän parhaan joukkoon! Kovin suurta panostusta kumpikaan lajeista ei osakseen saanut (pari hassua treenikertaa ennen kisoja), mutta jälkiä sitten tehtiin ahkerammin kuin edellisenä vuonna, ja edistymistä tapahtui. Elvi ei edelleenkään kovin siististi ja varmanoloisesti jäljestä, mutta useammin jäljillä onnistuttiin kuin mokattiin. Myös kepit alkoivat nousemaan jäljeltä, samoin kuin esineet ruudusta, edistystä! Molemmissa vielä paljon työtä ja puuhaa edessä, mutta kiva puuhastella huvin vuoksi hauskoja juttuja!

Vuoden ainoaksi etukäteen kirjatuksi tavoitteeksi päätyi luonnetesti, joka läpäistiin hyvin pistein (+135 ja laukausvarma) heinäkuussa. Tosi mielenkiintoinen kokemus, Elvi yllätti monessa osa-alueessa, mutta kaikista tyytyväisin olin läpimenneeseen suoritukseen, joka oli kuitenkin koiran näköinen.

                                             
Varmaan jonkun verran asioita jäi tästäkin puuttumaan, mutta ehkä tärkeimmät kasassa kuitenkin!
Kaikkein parhainta tässä vuodessa oli kuitenkin mielettömän hauskat hetket vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Iso kiitos siis kaikille lenkki- ja treeniseurasta, mielettömän hauskoista hetkistä, miellyttävistä reissuista ja jaetuista iloisista asioista! Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille upeaa uutta vuotta 2014!

(c) Juuli Ahonen

(c) Miira Ikonen

Meillä ensivuoden suunnitelmista ei vielä suurempaa tietoa, kaikki riippuu siitä, miten Elvi toimii miun ulkomaan reissun jälkeen huhtikuussa. Tavoitteet on kuitenkin kivoja, enkä pety jos niitä ei saavuteta, asetetaan kerrankin tavoitteet joissa haastetta!

- Tärkeimpänä tietysti pysyä terveenä ja pitää hauskaa! Tuntuu, että tänä vuonna ollaan sairastettu ihan tarpeeksi hetkisen edestä.
- Tokoa on tarkoitus tahkoa lisää ensi vuonna, hartaasti toivon, että päästäisiin ensi kesänä korkkaamaan voittajaluokka! Jos näyttää epävarmalta, onhan meillä vielä ainankin kaksi mahdollisuutta käydä treenaamassa kisatilanteita avoimessa, ja ne aijotaan ainankin käyttää hyödyksi, mikäli voittajan liikkeitä ei saada kasaan. Jos voittajaan asti päästään, VOI1 on haaveissa. Ja kaikista kivointa olisi, jos saisin paikkamakuusta aikaan rennon liikkeen niin koiralle kuin ohjaajallekin.
- Rallytokon suhteenkin tavoitteita, niin pitkälle ja niin pian kuin päästään. Onneksi saadaan hihna jättää pois seuraavaan luokkaan siirtyessä, vaikka houkutuksen kanssa saadaankin sitten tehdä töitä! Hauska laji, jonka parissa on hyvä lievennellä miun kauheaa kisajännitystä.
- PK-lajeissa vaikka ei kisaamaan olla edes tähtäämässä, saati menossa ennen kuin metrinen hyppy on poistettu, niin metsäjuttuja tehdään ja treenataan! Jälkiä koetetaan saada tehtyä, samoin kuin esineruutua. Esineruudun suhteen voisi oikeasti kehittää suunnitelmaa ja saada sen toimimaan niin kuin kokeessa pitäisi!
Elvi voisi myös jatkaa lyhyiden viestimatkojen juoksemista, jos Nealla riittää joku kerta aikaa pistää lihapullaautomaatti taas päälle.
- Näyttelyissä käydään erkkarissa moikkaamassa tuttuja, ja jos jostain kumman syystä joku haluaa lähteä matkalle ja ottaa meidät mukaan niin ulkomaille olisi kiva päästä käymään (Pietari ainankin kiehtoo, ei ehkä koiranäyttely kohteena, mutta voisihan sitä yhdistää kaksi asiaa!)
- Toivottavasti saadaan uusittua tän kesän huippu kelpiemiitti, sekä paljon kaikkia muita kivoja tapahtumia ja uusia kokemuksia!