Pitkästä aikaa kuulumisia! Kummallisia ei ole tapahtunut, ollaan lenkkeilty ja treenailtu ahkerasti. Tokossa pidetty tiukkaa kuria asioiden suhteen (seuruu, tunnari, kaukot, luoksetulo), ja jotakin edistystä tapahtunut seuraamisessa! Muissa nyt ei niinkään, mutta pikkuhiljaa... Paikkamakuuta ollaan ahkerasti treenailtu, pari huonompaa treeniä, mutta pääasiassa hyviä! Nyt pitäisi päästä vaan entistä enemmän tekemään häiriössä. Pelkään kuitenkin, että tulee ahnedittua liikaa, ja taas mennään takapakkia. Kokeeseen oon nyt kuitenkin sitä ilmoamassa, joten pitää toivoa, että paikkamakuut kestävät yhtä rauhallisina kuin yleensä.

Elvistä parasta tokossa on pallot!

Huippuhauskojakin uutisia on, lähdettiin nimittäin lauantaina 9.11. Lempäälään kisaamaan rallytokon SM-kisoihin! Meidän joukkue (myö, Tiina Mynttinen ja kelpie Arwo, Liisa Kotisalo ja kooikerhondje Kelmi, Sonja Meuronen ja bc Ruusa sekä Nea Mikkola ja bc Riina) edusti Lappeenrannan Palveluskoirayhdistystä varsin menestyksekkäästi.

Elvi kilpaili siis viimeistä kertoo alokkaassa, rata oli ihan kiva, miun makuun liikaa pujottelua ja spiraaleita, ne on ihan tylsiä! Elvi alkulahnauksen jälkeen teki hienosti hommia, tuloksena täydet 100p ja tuomarin kiva kommentti: "Äärimmäisen hienoa työskentelyä!" (plussana vielä koulari RTK1). Tulostaulun perusteella osattiin odottaa sijoitusta, joten käytiin hakemassa palkinnot toisesta sijasta! Ruokaa ja leluja, Elvi tykkää!

Käytiin autokunnan kanssa syömässä ja shoppailemassa (= katsomassa kun Nea shoppaili :D) ja sitten lähdettiin kannustamaan joukkueen yläluokkien koiria. Kivoja suorituksia sekä meidän joukkueelta että muilta! Jäätiin vielä katselemaan palkintojen jakoa, ehkä pienesti eläteltiin toiveita joukkueen sijoituksesta, vaikka en kyllä oikein jaksanut sellaisiin tosissani uskoa, vähän liikaa sivutoimista harrastelua tämä laji, vaikka Elvi onnistuikin hienosti, samoin kuin muut joukkueen koirat. Iloisena yllätyksenä tulikin sitten SM-kilpailujen joukkuekisan toinen sija! Aika upeeta, voidaan muistella tätä sitten kiikkustuolissa.
Iso kiitos siis joukkueellemme kivasta päivästä, ensi vuonna uusiksi?

Hyvä meidän joukkue!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten meidän toipuminen on sujunut näin.

Kaikki tällä hetkellä hyvin, varvas ei vaivaa, mutta vielä pitää ottaa vähän rauhallisesti. Elvi ei kyllä ymmärrä mitä tarkoittaa nätisti tai rauhallisesti, sen mielestä ollaan ihan tarpeeksi himmailtu sairasloman aikana. Kaikki nyt ja heti, mitä nopeammin sen parempi, vauhti korvaa virheet -tyyliset lausahdukset kuuluisivat juuri tällä hetkellä kelpien suusta.

Tai tällä hetkellä se ottaa rennosti, älynystyröitä vaivattu taas hiukkasen. Sunnuntaina käytiin tokokoulutuksessa Angelica Leimanin ja Mari Leiviskän opissa. Koko päivä vietettiin kentällä, Elvin kanssa kaksi treenikertaa, yksi kummankin kouluttajan kanssa. Aluksi Leimanin opissa, tuotiin ongelmana esille levoton ja ruma seuruu, joka kyllä toteutui täydellisesti siinä tilanteessa. Ennen valvovaa silmää tehdyt pätkät olivat hyvää Elviä, mutta heti kun koetettiin tehdä jotain, meininki oli ihan kamalaa. Elvi puuhasi ihan kaikkea muuta kuin teki seuraamista miun kanssa. Ohjeeksi vaan napakkaa puuttumista ja virheistä huomauttamista vaihtelevan pituisilla seuruu pätkillä. Yksi asia kerrallaan ja kriteerit miulle selkeäksi päähän. Viimeinen kaikista vaikein toteutettava, en ole perfektionisti ja annan liikaa periksi, kunhan asiat menee sinne päin niin on ihan hyvä. Treeniä, treeniä.
Luoksetulon stoppeja seuraavaksi, selkeä kriteeri tähänkin. Hyviä ideoita muutenkin, vähän vaihtelua pitää saada treeneihin, etten aina pysy vaan samoihin kaavoihin kangistuneena. Nea joutuu meidän kanssa hommiin ;)

Tauon jälkeen jatkettiin Marin kanssa, ensiksi tunnaria, jossa ongelmana on muiden maistelu ennen palautusta. Maisteli nytkin, ja saatiin uusia treenitapoja kokeilun alle, toivotaan että joku näistä tehoaa! Toisena kaukot, hyviä ideoita erilaisten treenien suorittamiseen, sekä seisomisen tsekkaus ja sen etupainoitteisuuden korjaamiseen vinkkejä.

Oli ihanaa käydä neuvottavana ja vanhojen ajatusten lisäksi tuli monta uutta juttua pohdittavaksi. Kouluttajat olivat ihania ja seura hyvää, kiitos kaikille! Jos vaikka kevääksi löytyisi joku koulutus, josta saisi taas intoa ja uusia ideoita treenejä varten. Sitä ennen pitäisi selvitä kylmästä talvesta, tervetuloa paleltuneet sormet ja tunnottomat varpaat.

Päätin jakaa teidän kaikkien iloksi (tai kauhuksi, kuten Elvin ilmeestä voi päätellä:D) meidän siteen vaihto operaation, joka toteutetaan kahden päivän välein. Kun jalassa oli lasta, se käytiin vaihtamassa lääkärissä, ja ensimmäiset siteen vaihdotkin hoidettiin siellä vierailujen yhteydessä, mutta nyt ollaan vaihdeltu itse.

Ensin koira siirretään vessaan, jossa operaatio suoritetaan.

Kun koira on istutettu nurkkaan, side puretaan pois. Joku kätevä leikkaisi kaikki saksilla, mutta mie rullailen siteet pois.

Siteen poiston jälkeen joka kohta putsataan Betadinella, varpaan välit yms. hautovat paikat erityisen huolella.

Jalka kuivataan hiustenkuivaajalla, Elvi järkyttyi asiasta yllättävän vähän, vaikka tää onkin ehkä vaihdon epämiellyttävin toimenpide.

Kun tassu on kokonaan kuiva, rasvaillaan sitä vielä hieman.

Sitten aloitetaan tassun pakettiin laittaminen. Ensin vanutupot varpaiden väliin.

Sitten pehmustesidettä ympäri tassua, monta kierrosta. Sai vetää napakaksi, sillä side enemminkin hajoaa kuin tiukkenee liian tiukalle. Muiden siteiden kiristystä täytyi vähän tarkkailla, jottei ne purista liikaa.

Paketin päälle elastista sideharsoa.

Lopuksi vielä tukiside, tällä kertaa taas violetin värinen.

Toivotaan, että kauhean monta kertaa ei enää jouduttaisi sidettä vaihtelemaan, tarpeeksi saatu jo harjoitusta. Elvillä on viikonloppuna jännät paikat edessä. Kipulääkkeiden anto lopetettiin, mikäli viime viikonloppuna alkant ontuminen palaa, on edessä varpaan amputaatio.

Ei kovin hehkeästi mene. Lähes kuukausi varpaan onnettomuudesta takana, ja koira edelleen liikumatta. Lääkärissä ollaan rampattu, jos en ihan ole laskuista sekaisin niin yhdeksän kertaa, röntgen kuvattu kolmesti ja rauhoitettu liian monta kertaa :(

Lastasta päästiin eroon jo reilu viikko sitten, kun röntgenkuvat näyttivät luutumisen lähteneen hyvin käyntiin. Muutenkin toipuminen vaikuttanut hyvältä, pientä ongelmaa aiheutti tulehdus tassussa, joka hoidolla saatiin hyvin hallintaan ja nyt ihan ongelmaton. Tämän viikon maanantain piti olla päivä, jolloin saadaan lupa jo kävellä hihnassa.

Viikonloppuna Elvi kuitenkin alkoi ontumaan, joten uudestaan kuvattavaksi. Murtuma paranee edelleen hienon näköisesti, mutta nyt kuvaan oli ilmestynyt mahdollinen irtopala. Lääkäri ei osannut sataprosenttisen varmaksi sanoa, onko se luunsiru ja miksi se on näkyvillä vasta nyt otetuissa röntgenkuvissa. Se kuulemma voi olla mahdollinen ontumisen aiheuttaja, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Jos ontuminen on luunsirusta johtuvaa, seuraavaksi on varpaan amputointi.

Nyt seuraillaan tilannetta muutaman päivää kipulääkkeillä, minkä jälkeen katsotaan jatkuuko ontuminen. Miun tuurilla jatkuu, mutta peukut pystyssä. Toisaalta, amputaation jälkeen olisi vain leikkauksesta johtuva reilu viikon huili, minkä jälkeen voisi tehdä ja riehua taas. Ja olisi yksi murtuva varvas vähemmän...

Tässä kuitenkin kokoelma sairasloman valokuvista, kaikki laatua puhelin.

Kennelliittokin päätti perjantaina olla samaa mieltä Elvin valioitumisesta :)

Elokuun lopulla päätettiin siis Elvin sertin metsästyskausi Luumäen näyttelyyn. Tuloksena ERI/2, antoi käsitellä ok, muttei kestä tuomarin lähestymistä. Ongelmia, ongelmia, onneksi seuraavaa näyttelyä ei ole tiedossa.
Tuomarina oli Tarja Löfman joka tarkasti ja kauniisti tutki kaikki koirat. "Feminiinen, aavistuksen lyhyt valionarttu. Oikeat päänlinjat. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Olkavarsi voisi olla pidempi ja viistompi. Riittävän syvä rintakehä, pehmeyttä ylälinjassa. Liikkuu hyvin sivusta, hieman löysästi edestä. Hyvä häntä, erinomainen karvapeite." Sanoi vielä lopuksi toivovansa siis lisää jämäkkyyttä ja rohkeampaa luonnetta.

Kasvattajaryhmä menestyi kuitenkin erittäin hienosti päätyen BIS4-sijalle! Onnea kasvattajille, oli kiva päästä mukaan tähän ryhmään!

Kuvasta kiitos Juuli Ahoselle!

Ciraf-kurahanskat 7,95 Prisma

United Colors of Benettonin Union Jack -jarrusukat 12,95 vauvakauppa

Villasukka hinta ei tiedossa

Elvi esittelemässä syksyn sukkamuotia life style-blogien tapaan.

Pari ekaa päivää on nyt mennyt ihan ok, Elvi kuulostaa puujalkaiselta merirosvolta köpöttäessään menemään lastan kanssa. Kohtuullisen hyvin on malttanut olla paikoillaan - silloin kun mitään ei tapahdu. Heti jos jotain mielenkiintoista, hurjaa tai Elvin mielestä tarkastettavan arvoista on näköpiirissä, koira on siellä sähläämässä. Hyppii myös sängyille ja sohville, sekä alas. Tänään pihalla teki jo kettuloikkia käpyjen perään. Lasta on kuluttanut siteen jo puhki siltä kohdalta missä se maahan osuu, eli varmaan pitäisi antaa liikkua vähemmin. On vaan aika vaikea hillitä tuon vauhtia.

Elvi on nyt pistetty saikulle (omasta mielestään siis pakkolomautettu ilman minkäänlaisia korvauksia) vähintään kolmeksi viikoksi. Vasemman tassun uloin varvas murtunut, ihan suht siististi onneksi.

Käytiin ensin lääkärillä heti keskiviikkoaamuna. Käpälöi tassun ja jalan läpi, ei aristanut/näyttänyt kipua mistään kohdasta, epäili venähdystä. Ohjeeksi annettiin seurailla tilannetta, ja lähteä röntgeniin, jos ontuminen ei vähene.

Muutosta liikkumisessa ei siis näkynyt, joten varailtiin aika kuvattavaksi, tänään aamulla soitin ja sain heti muutaman tunnin päähän ajan. Eka käytiin samanlainen käsittely läpi, taivutettiin ja väännettiin ja käännettiin, antoi tehdä kaiken. Myös tässä epäiltiin ensin venähdystä, kun lavan lihakset vähän toista puolta lämpimämmät, mutta totesi myös varpaan hieman turvonneeksi. Kuvattavaksi siis. Elvi ei yllätys mitenkään arvostanut alun käsittelyä, pidettiin väkisin kyljellään ja tosiaankan rentoutunut tutkittavaksi. Myöskään rauhoituksen jälkeen oli vaikea saada Elviä kestämään röntgenpöydällä paikoillaan ja oikeassa asennossa. Kuvat saatiin kuitenkin otettua, ja selkeä murtuma juuri siinä varpaassa.

Jalkaan laitettiin lasta ja kieputettiin hyvin kasaan. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että lasta kestäisi edes vajaan viikon paikoillaan, ehjänä, kuivana ja tukien. Lastan vaihdot olisi viikon välein, mutta mikäli ei kestä menossa mukana, niin lyhyemmällä välillä aina tarpeen mukaan. Vähän luulen, että useampia vaihtoja tarvitaan.

Kotiin päästiin ja potilas on nyt heräilemässä pedissään. Vielä Elvi ei oo tajunnut lastaa jalassaan, mutta ootan vaan sitä hetkeä kun se ymmärtää, saa nähdä joudutaanko ottamaan kauluri käyttöön.