Sitten tämä päivä... Elvin ensimmäiset kaksi tuntia yksinään sujui luultavammin hyvin, jäi kotiin ihan rauhallisesti leikkimään itsekseen ja kun tulin takaisin, löytyi "turvapaikastaan" kenkätasanteelta lepäilemästä. Ilmeisesti oli hieman saanut nukuttuakin, pihalla oltaessa venytteli makeasti. Mitään tarpeita ei ollut sisälle tullut, mutta nyt on myönnettävä, että juuri kun pääsin Pinjalle kehumasta sisäsiitiä pupsia, niin äiti paljasti että aamupäivällä oli kerennyt pissat tulla matolle ennen kuin ne olivat ehtineet ulos. Tää on kuitekin positiivinen yllätys, ekat pissat jotka mie jouduin siivoamaan! On se vaan taitava! Ja siis nyt jätetään ihan hyvillä mielin kotia jatkossa, ei tuhojakaan ollut tehnyt. Keskiviikkona taitaa olla seuraava yksinäinen päivä, silloin taitaa olla jo pitempikin aika, mutta toivottavasti iskä pääsisi moikkaamaan ruokatunnilla.
Ja juuri kun oltiin päästy sisälle, käänsin pennulle selän, kuului kauhea ulvahdus ja Elvi oli ilmeisesti pomppinut patjallaan ja laskeutunut huonosti liukkaalle parketille. Sen jälkeen ei varannut painoa tassulle ja roikotti sitä surkeana. Mie tietenkin ihan paniikissa yritän etsiä puhelinta, ei löydy. Onneksi Facebook toimii välillä hyödyllisenä välineenä, eli kasvattaja-Pinjalta ensiavuksi ohjeena lepoa. No Elvi onneksi nukahtikin ja kaksi tuntia torkuttuaan ei tassussa ollut enää mitään! Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mie olin jo ihan paniikissa peläten kaikkea mahdollista. Pentu ei muistanut mitään enää seuraavalla ulkoilulla, vaan kirmaili hurjaa vauhtia ympäri pihaa. Mie kauhuissani kattelin kun se kompasteli oksiin ja rinteissä, mutta ehjänä säilyi!
Testailtiin myös tänään pantaa kaulaan, aluksi se tottakai kutitti kauheasti.
Sitten otettiin tuttu broileri tueksi ja turvaksi, kauhee panta unohtui (; Käveltiin myös vähän ympäri olohuonetta ja herkuteltiin juustolla.
Seuraavat unet otettiinkin hieman kummallisemmassa asennossa? Saas nähä kauan nyt uinutaan (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti