perjantai 13. kesäkuuta 2014

Päivitellään taas hieman, treenejä en osaa purkaa läpi, enää ei muista!

Viime viikon sunnuntaina matkustettiin Paulan kyydillä Heinolaan tokokokeeseen. Jännitti taas vähän liikaa, mutta hengissä selvittiin! Kotiin tultiin koularin kanssa.

Koepaikalla saatiin venailla aika pitkään, Elvi oli häkissä odottelemassa omaa vuoroaan. Vähän ennen paikkamakuuta käytiin tekemässä luoksarin stoppeja ja liikkeestä seisomisia, josko ne vaikka olisi onnistuneet kehässäkin. Juoksutarkastus tehtiin kivasti ennen ensimmäisen puolikkaan paikkamakuuta, sai rauhassa toipua. Tuomarina oli tosiaan Salme Mujunen, jonka kehään toivottavasti eksytään uudestaankin.

Yhteensä pisteitä siis 190,5, KP ja AVO1 kotiin kakkossijalla. Elvi olisi voinut tehdä paljon paremmin ja kivemmalla vireellä, mutta noh. Eipä näy laamailu pisteissä, vaikka sitä oli.

Paikkamakuu 10 pelotti, itketti ja ahisti, kiva harrastus. Ei mennyt ekalla maahan, oli liikuttanut etutassua ja kolme kertaa tehnyt takapuolella painonvaihteluja, ei muuta, jee!
Seuraaminen 9 alkoi tosi hyvin ja kerkesin jo luulla, että tää koe sujuisi kivemmissa merkeissä kuin viimesimmät. Ekan täyskäännöksen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, Elvi jäi haahuamaan takaviistoon, paranteli aina juoksuun siirtyessä (vaikka silloinkin paikka oli ihan kamala), mutta aika kamalaa
Liikkeestä maahan 9,5 ihan jees, tuomari toivoi parempaa valmistelevaa osuutta
Luoksetulo 8,5 oli aika surkea, valui eteenpäin ja tuli ravilla takaisin päin. Olisi se voinut olla joo vielä huonompi, mutta ei missään nimessä hyvä tai pisteiden arvoinen.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 9 korjasi otetta kerran ja pylly nousi maasta kun irrotti kapulasta.
Kaukot 10 aika vahva vartaloapu ekaan vaihtoon ja toinen maahanmeno oli aika hidas
Hyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10


Nyt siis nenä voittajaa kohti, sormet ja varpaat ristiin, että kivat liikkeet tuo vähän potkua koesuoritukseen (haluaisiko joku liikkuri aloittaa voittajan vaikka ruudulla joskus, jookos?). Treenattu ollaan istumisia, välillä istuu välillä ei. Kaukot toiminut takapalkalla, liikuttaa toista takajalkaa pari senttiä, mutta ei etene ja aattelee taaksepäin. Ilman takapalkkaa toimii vähän huonommin, en kyllä oo edes yhtään pidemmästä matkasta testannut. Ruutu ollut ihan jees, tunnarikin toiminut kohtalaisesti. Välillä rouskuttaa muut kapulat läpi tosi törkeesti, välillä haistelee vaan nätisti. Viimeeksi tehtiin korkeassa nurmikossa, aattelin, että joutuisi käyttämään nenäänsä mut ei se mitään sellasta tehnyt, maisteli vielä tarmokkaammin kun edellisen päivän hiekkakenttätreeneissä.

Tänään käytiin Elvin elämän ekaa kertaa fyssarilla. Jännitti kauheasti miten väärin tuo itseään käyttää noitten vammojen takia, mutta nyt voi huokasta helpotuksesta. Pientä eroa oli oikealla ja vasemmalla takajalalla, mutta fyssari mainitsi, että havaittava ero selittyisi esimerkiksi agilitykoiralla ponnistusjalalla, eli ei vakavaa. Hitaassa liikkeessä kuulemma näki, että hieman eri tavalla rikkinäinen jalka toimii ja takapotku ei oo niin voimakas mitä se voisi olla, kun välttelee ääriasentoa, mutta lihaksistossa tämä ei näkynyt juurikaan. Lavoilta molemmilta puolilta hieman jumissa, tokopuoli pikkiriikkisen enemmän. Selässä yksi vähän aliliikkuva(?) kohta, jonka parantamiseen saatiin ohjeita, päästään jumppaamaan. Takajalkojen pohkeet hieman jumissa, terveessä jalassa reidessä hieman enemmän jumia, mutta kuulemma puolien vaihtelu normaalia myös terveillä koirilla, Elvillä nyt luultavasti johtuu tuosta polvivammasta, varoo sitä toista jalkaa hieman. Tsekkauksen perusteella siis yllättävän hyvässä kunnossa, ei vakavaa ongelmaa missään ja jumit aukenevia. Jäi kiva mieli, Elvikin alistui kohtaloonsa hierottavana (vaikka välillä koettikin ängetä ylös) ja jossain kohtaa jopa silmät alkoivat mennä kiinni. Joskus mennään uudestaan, mutta toivottavasti elellään yhtä vähin jumein jatkossakin.

Kuluneella viikolla matkusteltiin Keski-Suomeen, meno- sekä paluumatkalla treffattiin Hannaa ja Lukaa, kiitos lenkkiseurasta! Jyväskylän suunnalla kerettiin lenkkeilemään sekä treenaamaan Ninjan ja Kertun kanssa (nykyisin jokainen tiellä oleva keppi on käärme :D), eli erittäin onnistunut viikon aloitus meillä. Törmättiin myös yhteen vauvakelpieen, pentukuume vähän nosti päätään vaikka se onkin ollut jo aika hyvin poissa kun Suomessa oon ollut. Pennut on vaan niiiiin söpöjä!

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla onnistuneesta fyssarikäynnistä ja videokin oli kiva! :)

    Käärmekammoa on jäänyt tännekin. ;) Onneksi ilmat viilenivät, niin uskallan kävellä vähän vapaammin. Tosin kuulemma on melkoisen käärmepitoista metsää se meidän lenkkipaikka, jossa käytiin. Taidan kiltisti siirtyä tekemään jäljet muualle. Voi harmitus, kun paikka oli tosi jees muuten!

    VastaaPoista
  2. Se oli kyllä kiva mettä, harmi jos "pilattu" käärmeillä :(

    VastaaPoista