keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Vielä kun muistaisi kaiken mistä on ollut tarkoitus kirjoittaa...
Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan meidän paukkujen kuuntelutreenit! Käytiin kahteen kertaan, kiitos vaan Jennille järjestämisestä ja kaikille seuralaisille tasapuolisesti. Molemmilla kerroilla alkuun ammuttiin 6mm aseella, Elvi reagoi korvia kääntämällä taaksepäin. Seuraavana 9mm ammuttaessa reaktio oli vielä pienempi, näin ihan pienen korvan liikkeen. Molemmilla kerroilla siis namitin, imuttaen/maahan heitellen/samalla lyhyellä seuruupätkällä. Ei tosiaan minkäänlaista arkuutta tai muutosta koiraan, tosi pätevä Elvi! En kyllä kummoista reaktiota odottanutkaan, eihän tuo ole ikinä mitään ääntä pelännyt, mutta jännitti se silti vähän.

Treenattu ollaan, kaikkea tasapuolisen epämääräisesti. Viestipätkät olleet lyhyitä ja hyviä, yksi moka tapahtui  yhdellä lähetyksellä (saan kyllä vaan syyttää itseäni, mitäs rupesin lähettämään koiraa kun metsästä tulee mies, jota pitää tuijottaa). Tokoilut sujuneet vaihtelevasti, välillä superisti ja välillä ei mitenkään päin. Paikkamakuuta pitäisi treenata PALJON, oon bongannut muutamat möllitokot joihin olisi tarkoitus mennä testailemaan ja olisi mukava saada tehtyä se paikkamakuu samalla, kun kerrankin saisi vierasta häiriötä.

Sunnuntaina käytiin Jossun kanssa Imatralla mätsärissä. Elville ei kummempaa menestystä, mutta antoi käsitellä ihan ok. Inhottaahan sitä selkeästi, mutta kesti paikallaan ja liikkeissä oli miun mielestä tosi hyvä. Tahtoisin nyt jonkun kuvaamaan noita sen liikkumisia, arvosteluissa lukenut lähiaikoina kiireisestä ja lyhyestä askeleesta, mitä en osaa tuon liikkumiseen ainankaan vapaana kulkiessa yhdistää. Eli vika on varmasti miussa ja miun liikkumisessa, pitäisi nyt opetella liikkumaan itse sellain, että koirakin näyttäisi hyvältä!
Reissu oli kuitenkin onnistunut ja kiva, kuten aina, vaikka aika paljon saatiin odotella ja kuluttaa aikaa.



Tänään metsälenkillä näytti ekaa kertaa keväältä! Mattilan metsät olivat jo keväisen näköisiä maanataina kun siellä Nean ja koirien kanssa pyörittiin, mutta nyt myös tuo oma lähimetsä oli saanut kaikki lumet sulamaan ja siellä oli kiva kulkea. Jäätkin näyttävät siltä, että eiköhän ne kohta lähde.
Treenikenttä jo kokonaan sulanut, JEE!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti