tiistai 15. tammikuuta 2013

Lahti RN 13.1.


Käytiin sunnuntaina päiväreissulla Lahdessa, pitkästä aikaa kehässä! Viime vuosi meni näyttelyiden suhteen pieleen, kun Elvi väisti erkkarin tuomaria. Loppuvuosi kierrettiinkin mätsäreissä halvoissa harjoituksissa, eikä väistämistä ollut, joten lähdettiin kokeilemaan oikeaan kehään. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, ja ajoissa myös näyttelypaikalla. Jouduttiin odottelemaan aika tovi, ennen kuin kelpiet alkoi. Elvi jännitti jonkun verran hallioloja, oli aika rauhaton.

Tulokseksi tuli EH/3, ja arvostelu:
"Luonteeltaan hieman arka narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Rungoltaan ja päältään hieman kapea. Pelästynyt ilme. Ylälinja saisi olla vapaampi. Sopiva luusto. Ylälinja pyöristyy liikkeessä. Ripeä, hieman lyhyt askel. Kaipaa lisää harjoitusta käsittelyyn."

Ja kuten arvata saattaa, Elvi väisti tuomaria. Tavoitteena oli saada kiva käsittelykokemus vuoden ekasta näyttelystä alle, jotta loppu kevään näyttelyissä olisi mukavampi jatkaa sertin metsästystä. Pieleen meni, vaikka tuomari käsittelikin Elviä tosi nätisti.

Kaikki vinkit otetaan nyt vastaan, miten tilanteessa kannattaisi edetä. Elvi ei ole arka, se ei juuri piittaa vieraista ihmisistä, mutta menee kyllä tutustumaan rohkeasti. Käsittelytilanteita se ei vaan kestä (jäi varmaan huono muisto eläinlääkäri käynnistä...), joten jonkinlaisia ehdotuksia?

Syksymmällä mentiin niin, että otan koiran lyhyeen hihnaan ja toinen käsi vatsan alle, jolloin se ei pääse hyppäämään tilanteesta pois, ja on kestänyt käsittelyn ihan ok mätsäreissä. Nyt jostain syystä pääsi taas väistämään (miestuomari? Viime vuoden erkkarissa väisti kyllä naistakin, mutta se oli ensimmäinen käsittely lääkärin jälkeen, samoin kuin parissa elokuun mätsärissä. Loppuvuodesta naistuomareilla mätsärissä ei ongelmaa.)

Olen pohtinut naksuttelua, kun jalat on maassa -> naks ja palkka. Tuntuu vaan vaikealta lähteä tekemään tätä, kun Elvi ei väistä tuttuja eikä noissa mätsäritilanteissa/käsittelyharjoituksissa ole ollut ongelmia. Luulen, että kehätilanne on se paikka missä tuo jännittyy.

Pitäisi vain ilmoittaa mahdollisimman moneen kehään, ja tehdä niistä onnistuneita suorituksia. Mutta rahaa kuluu, ja en tiedä onko sitä väistävää koiraa kiva raahata kehään. Lupasinkin Elville, että jos se nyt nämä kevään näyttelyt esiintyy ja saisi sen viimeisen sertin, niin sitten ei tarvitse kun veteraanina mennä seuraavan kerran kehään, jos silloinkaan.

Tokokaan ei edisty, tyhmä luoksarin stoppi ja tyhmät voittajan kaukot. Tyhmä paikkamakuu.

4 kommenttia:

  1. Voi harmi tuo kokemus :( Tuli mieleen, että olisiko voinut käydä niin, että jännitit enemmän kuin mätsärissä yleensä jännität? Ja sitten kelpie tietty menee ja huomaa sen ja reagoi siihen ja soppa on valmis.

    Naksuttelu vois auttaa ja sit just se, että tarkkailee myös omia rutiinejaan, että mitä tekee paremmin sillon kun koira on rennompi. Toivottavasti löydätte sen jutun, mistä just teille olis apua :)!

    Noin yleisesti, tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Jännitän ihan kauheasti :D Jotenkin jäi mainitsematta tekstiin, että siinä on varmaan yksi iso syy miksi se kehässä väistää!

    Ollaan mietitty, esiintyisikö se jonkun muun kanssa paremmin, ja pitääkin jossakin mätsärissä kokeilla. Vähän luulen, että se on miun perään niin paljon, että en voi edes paikan päälle mennä. Pitää kuitenkin kokeilla.

    Kiitos tsempeistä, ehkä tää tästä! :)

    VastaaPoista
  3. Ella, tiedän niiiiiin sun tunteet! Samojen ongelmien kanssa painitaan ja suurin ongelma on nimenomaa se, ettei niitä vieraita (luotettavia) kopeloijia löydy.
    Mitään neuvoja ei ole oikein antaa, mutta vertaistukea kyllä. :)

    VastaaPoista
  4. Jep! Välillä tekisi mieli tuhlata kaikki rahat vaan näyttelykehiin, jotta sitä treeniä saisi tarpeeksi. Harmi vaan, ettei ole sellaisia rahoja :D

    Mutta tästä taitaa olla suunta vain eteenpäin ;)

    VastaaPoista