Pitkästä aikaa kuva, joka ansaitsee ihan blogipäivityksen. Elvi täytti 8-vuotta helmikuussa, ja nyt Miira ikuisti pitkästä aikaa pönötyskuvan koirasta.

Hiljaista on ollut muuten, kivoja päivitettäviä asioita ei ole ollut. Harmillisia vähän sitäkin enemmän, mutta koetetaan muistella tässä vuoden aikaisia tapahtumia.

Edellinen päivitys on viime kesän valioitumisesta, edelleen siitä saavutuksesta ollaan iloisia ja ylpeitä. Tokoa ei olla juurikaan sen koommin tehty, rallytokoa vähän, mutta noseworkia sitäkin enemmän. Elvi tekee ihan kotitreenejä eukalyptuksella, ulkona ja sisällä. Johdonmukaisuutta etsintään pitäisi saada, mutta ilmaisut alkavat vihdoin (kopkop) olla melko hyviä. En tiedä lähdetäänkö lajissa koskaan kisaamaan, tuskin, mutta kiva puuhailla jotain. 

Terveydessä on ollut reistailuja ja Elviä syksyllä hoiti Jyväskylässä ihana koirahieroja, joka sai liikkeen jumisesta taas paremmaksi. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi kuvauttaa polven, koska rikkoahan sinne jossakin kohtaa tulee, jos ei jo ole. Lähdettiin kuviin, ei saatu kuvia vaan diagnoosi sydämen sivuäänestä.

Sieltä sitten koira Lahteen kuunneltavaksi ja ultrattavaksi Seppo Lambergille, jossa saatiin lausunnoksi sivuääni voimakkuudeltaan 3/6 ja vasemman eteiskammioläpän rappeuma. Sydämen laajentumaa ei todettu, eikä sydämessä vielä muita muutoksia onneksi ollut havaittavissa. Oireita sydänviasta ei tosiaan ollut, eikä lääkitystä toistaiseksi aloitettu. Kontrollikäyntiä odotellessa, toivotaan että vika etenee hitaasti. Surullista ja stressaavaa, mutta nyt vaan on opeteltu elämään tälläisen vian kanssa. Vähän varmaan pipo liian kireellä omistajalla, mutta Elvillä onneksi menee vielä yhtä lujaa kuin ennenkin. 

Koetetaan kesä nautiskella toivottavasti hyvistä keleistä ja kaikista ihmis- ja koirakavereista, joita taas keretään tapaamaan! Jälkitreenitkin odottavat korkkaamista, eli jos Lappeenrannan päässä joku kaipailee metsään seuraa, ilmoitelkaa itsestänne.

Kuvassa arvon uusi tottelevaisuusvalio

Elvillä siis kiva draivi jatkui Kotkan kokeen jäljiltä. Hirmuisesti ei treenattu, tunnari saatiin solmuun vajaa viikkoa ennen koetta, mutta näähän nyt jo aiemmilla kerroilla luvanneet vaan hyvää koesuoritusta.

Oman seuran LPKY:n seuranmestiksiin sitten suunnattiin heinäkuun puolessa välissä, lämmin päivä ja vähän turhan paljon jännitti. Tuomarina tuttu Harri Laisi ja koepaikkana Haukkulaakso. 

Meidän lisäksi seuranmestaruutta tavoittelivat Mirka ja Kuru (onnea vielä ekasta ykkösestä!), eli tuttu häiriökoira bc Elli patistetiin paikallaoloihin meidän seuraksi. Pisteet ja tapahtumat liikkeissä tulevat nyt hieman ulkomuistista :D 

Paikallaistuminen 9, etutassut heiluivat

Paikkamakuu 10, oli ihan jees!

Liikkeet olivat kaikki putkeen ja järjestystä en nyt enää muista, mutta sekaisin olivat ja tunnari oli viimeinen. 

Seuraaminen 9, ihan perus ok, joku haahuaminen tapahtui jossakin kohtaan ehkä ötökän häiriöstä, mutta skarppasi sieltä sitten mukaan. 

Zeta 9,5, seisominen vinohko

Luoksetulo 7, järkky huono seisominen. Valui ja valui, itekin käskytin huonosti. Maahan ok.

Ruutu 9,5, taisi olla aika sujuva, hieman vinossa ympyrään ja ruudussa tosi reunassa, että ihan pelotti käskeä maahan jos liikahtaakin sivusuunnassa ohi.

Ohjattu 10, hyvin haki

Kiertonouto 9,5, aika jees

Tunnari 9, kyllä sydän hakkasi kun viimeisenä liikkeenä lähdettiin suorittamaan. Hieman avasi suuta ensimmäisen kapulan kohdalla, sitten alkoi haistelemaan ja oma tuli. Puraisi rumasti kapulaa.

Kaukot 9, ihan ok, on tehnyt parempiakin, mutta ei mitään jäätymisiä tai ylimääräisiä käskytyksiä, mikä jo iso plussa meille! Vähän tuli eteenpäin s-i vaihdossa. 

Eli nyt meidän tokoilut (ainakin Suomen maalla :D) olikin tässä. Katsotaan mitä keksitään, rallytokoa olisi nyt ehkä tarkoitus hiulata hetkisen aikaa mestariluokan merkeissä!

Kisattu on, kaikenlaisten tulosten edestä kuukauden välein tässä kevään aikana.

Edellisen ykkösen jälkeen taisi huhtikuun puolella olla sitten tokokoe Salme Mujusen tuomaroimana Jyväskylässä. Pisteitä 233, eli kakkostuloksen edestä. Pieniä mokia siellä täällä, mm. ruudun eteenlähetyksestä sinkosi ihan väärään suuntaan. Isoin katastrofi zetassa, seisoi jokaisen asennon. Tästä saatiinkin sitten pienoinen ahdistus kys. olevaan liikkeeseen aikaiseksi, ja sitä on nyt treenaamalla treenattu. Isoin ongelma on varmasti väärä mielentila, vaikka ei olekaan silmää käyttävä koira niin merkeistä aktivoituu tekemään muita asioita. Tehty merkkien kanssa ja useilla eri variaatioilla ja nyt treeneissä ainakin toiminut.

Tämän jälkeen tokokoe toukokuussa Lappeenrannassa Tommi Variksen valvomana. Paikallaoloista asti pieleen, ei kestänyt vierustoverin painokkaita korjauskäskyä istumisen päätteksi, vaan painui alas. Oli myös levoton. Mikään muukaan liike ei jättänyt huikean hyvää mieltä, vaikka hyviä pisteitä taisi tulla esimerkiksi ohjatusta ja tunnarista. Ruutu nollille, eteenmenossa vinoon enkä saanut korjattua. Tuloksena 208,5, eli kolmostulos.

Nyt kesäkuun kunniaksi käytiin pyörähtämässä kehässä Kotkassa Riikka Pulliaisen arvioitavana. Kotimatkalle ykköstuloksen kanssa, pisteitä 289,5! Huonointa oli seuruu (ensimmäinen liike, miun koekooma tarttui koiraan) ja luoksetulo (ei osaa). Kaikki muu tosi jees! Tunnarissa puri kapulaa rumasti, minimaalisesti liikutti itteään i-s vaihdossa, mutta oon niin tyytyväine tekemiseen noin muuten!

Yhtä vajaa 8)

Elvi kävi tekemässä kahden viikon treenitauon jälkeen ekan ykköstuloksen erikoisvoittajaluokasta. Tuomarina Harri Laisi ja kisapaikkana tuttu LAU:n halli. Koe pyöri niin kuin pitkin, Elvi hoiti hommat melkein superhyvin ja ohjaaja selvisi hengissä, vaikkei aamulla siltä tuntunut!

Paikkaistuminen 10, ei tietoa miten sujunut
Paikkamakuu 10, oli hyvä, tiputti raville liian ajoissa ennen sivuille tuloa
Tunnari 10, vähän kävi suu auki yhden kapulan lähellä, mutta ei ilmeisesti sitten koskenut. Oma viereinen ja se nousi sitten hyvin ja tuli hienosti miulle. Jee!
Zeta 7, ei istunut ja kääntyi seisomisessa miuta kohti.
Kiertonouto 10, aika jees. Ihan pienen hetken pelkäsin, ettei Elvi bongaa tötsää, mutta löytyihän se sieltä.
Luoksetulo 8, perushuono. Stopit valui.

Tässä välissä tauko, kerettiin hieman muistutella mieleen eteenmenoja ja käpsytellä ajankuluksi. Vähän liikaa aikaa miun makuun tauolle, olisi ehkä kannattanut laittaa koira hetkeksi autoon, mutta pelkäsin että sillä nousee kierrokset kattoon toiseen kertaan halliin palatessa. Toka setti alkoi sitten ja fiilis oli ihan ok.

Kaukot 8, aivan järkyttävän huono alku. Jääsi ensimmäiset 3 vaihtoa, sain huitoa huolella. Tuomari ei vaan nähnyt kaikkea... Paransi viimeisiin ja paikka taisi pysyä aika hyvin!
Ruutu 9½, eteenmenossa ohi. Epätoivonen köpöttely korjaus, onnistui, ja loppu liike hyvä.
Seuruu 9½, ihan kamalaa miun makuun. Oli sellasen puolen metrin päässä, ei kontaktia. Kulki kyllä mukana, ja tuomarille taisi kelvata kun ei painanut/poikittanut. Mutta kamala fiilis itelle, kun ei yhtään tutun tuntuista.
Ohjattu 10, taas hieman liian aikaisin vaihtoi raville, ei haitannut onneksi tuomaria.

Lopputulokseksi siis 291,5 pistettä, eli EVL1 ja KP ja voitettiin meidän luokka. Ihana fiilis, mieletöntä et nyt tää onnistuminen sattui! Treenit jatkuu ja kuono kohti uusia kokeita!

Onnea 7v Elville!

EVL2 Tampereelta kotiintuomisina. Ja niin hieno suoritus! Isoimmat kämmit kun ohjaaja unohti aivan kokonaan zetan järjestyksen sekä luoksetulon huonoista stopeista. Muuten ihan kivaa suorittamista ja esim eteenmeno ja tunnari parempiakin kun ikinä pystyin toivomaan!



Tästä kohti seuraavaa koetta, jee!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kuluneen vuoden tavoitteet tsekattu läpi, ja aika hyvin pysyttiin suunnitelmassa!

Tavoiteltiin siis rallytokosta RTK3-koularia, joka saatiinkin parin onnistuneen kokeen jälkeen. MES-luokkaa varten ei olla treenattu, eikä pidetä kiirettä, katsellaan sitä sitten joskus.

Tokossa ei edes kisattu kuin yhden möllikokeen verran. Siellä meno ihan ok, mutta en huvin vuoksi aio kisata, mennään sitten kun on edes toivoa saada niitä ykkösiä. Motivaatio ollut vähän hukassa, kiukuttaa edelleen, että säännöt muuttui meille huonoimpaan aikaan. Positiivista on, että tunnari alkaa vihdoin näyttämään liikkeeltä, wuhuu! Onhan sitä pari vuotta hiulattukin. 

Näyttelyissä käytiin kahdesti, Pinja esitti Elvin sekä Kangasniemellä toukokuussa (PN4) ja Tallinnassa elokuussa (PN2, EE MVA). 

Koiratanssi jutskat pyörii mielessä edelleen, mutta ei kovin vakavasti. Turhia temppuja ollaan kotona opiskeltu, katsotaan jos joskus saataisiin jotain kivaa aikaan!

Terveenä kesti koira ja sai säännöllisen epäsäännöllisesti hierontaakin, kiitokset vaan Teijalle. Tätä koetetaan jatkaa ensi vuonnakin!

Eli joo, vuoden 2017 tavoitteeksi voisi nyt sanoa ääneen sen EVL:ssä kisaamisen. Ehkä se olisi vaan ilmoitettava kokeeseen, jotta niitä treenejä tulisi tehtyä ja jotain saataisiin aikaankin. Periaatteessa tilanne hanskassa kohtalaisen hyvin, eteenmenot ainoa erittäin epävarma liike. Pikkasen helpottaa kun kokeita tullut seurattua, ettei se muillekaan mikään helppo tehtävä ole, ehkä meidänkin epätoivoista suoritusta kehtaisi lähteä esittelemään kehiin. Saa nyt nähdä! Tuloksellisia tavotteita en tahdo asettaa, ykköset tulee jos on tullakseen. 

Jälkeä tahtoisin tehä edellistä kesää enemmän, täytyy toivoa että löytyy töitä joiden jälkeen jaksaisi vielä puuhailla koirankin kanssa. Kivaa mielenvirkistystä kummallekin.

Sitten jatketaan kavereitten kanssa laatuajan viettoa, taas ehkä vuoden tärkein tavoite terveenä pysymisen lisäksi!