Onpa kiva nähä, miten uudet tavoitteet tuo ihan eri tavalla potkua treenaamiseen. Viime syksy vaikka treenattiinkin kohtuu säännöllisesti, nyt ollaan tehty ihan systemaattisesti ja ajatuksen kanssa liikkeitä läpi. Aina on vähän mielessä mitä sillä kerralla tehdään ja usein treenit onkin onnistuneet aika hyvin.
Ollaan jopa jaksettu vihdoin ja viimein oikeutta käyttää hallia ihan kunnolla! Iso kiitos kyllä Hannalle ja Villelle, että oon päässyt kyytiläiseksi ja mukaan, nääkin kerrat on ollut tosi hyödyllisiä. Kävellenkin olen tosiaan hallilla käynyt, matka ei oo mahdoton, vaikka välillä huonosti auratuilla teillä se onkin siltä tuntunut...

Ollaan pääasiassa kasailtu uusia liikkeitä, merkiltä ruutuun menoa (toimii lyhyillä matkoilla hyvin, pidemmälläkin testailtu, palkka usein ruudussa), ohjattua (vaihtelevasti, välillä tekee sikamakeita, välillä hankaluuksia), jääviä (seisominen sekoittuu helposti istumiseen, palautellaan mieleen...). Tänään tehtiin myös seuraamista, mikä tuntui superkivalta ja kaukoja jotka oli ihan ok! Takapalkka jähmettää hieman, mutta kyllä se ainankin yrittää.

Tunnari on ajatustauolla. Kaikki ideat otetaan vastaan! Ongelmana on siis ihan väärä mielentila, jota en vaan osaa muuttaa ja näkyy siis muiden maisteluna. Tai ei enää edes maisteluna, hönkää vaan suu auki kapuloiden päällä ja joskus makustelee jotakin ylimääräistä. Ei auta namit matkalla, ei rauhoittumisen odottelu, ei makuuttaminen. Vaikeat tunnari tehtävät hieman rauhoittivat menoa, mutta en saa samaa mielentilaa pysymään helpommilla tehtävillä. Ja kapuloillekin se menee ihan liian lujaa. Onko kenelläkään lukijalla mitään ideoita? Ollaan tehty vain kotona, että tilanne olisi rauhallisempi kun ei ole muita nostattavia liikkeitä/edes hallia, mutta nostaa itteään kaikesta tekemiseen viittaavastakin niin paljon, että höseltää kaikki kapulat läpi. Nyt ollaan lähinnä etsitty yhtä kapulaa kotoa piilotettuna ja ensimmäisen puoli minuuttia säntäiltyään ja ravattuaan ympäri kämppää alkaa käyttää nenää ja rauhoittuu etsimään. Höseltää vaan aina ensiksi :(

Vaikka aina kokeeseen mennessä tavoitellaan sitä ykköstulosta, en osaa ajatella itseäni kovin tulosorientoituneeksi ihmiseksi. Tai vaikka tuloksia haluan, en tee tokoa vain niitä varten, vaan koetetaan pitää hauskaa ja nyt tää tavoite on täyttynyt aika hyvin! Toivottavasti kevät jatkuu samalla mallilla ja osaan nauttia treeneistä ja onnistumisista.

Katsaus tulevaan, eli EVL:ään! Koetetaan ehtiä korkkaamaan uusi luokka ennen uusia sääntöjä, joten siis vanhoilla mennään! Uusienkin suoritusohjeet on jo luettu läpi ja saatu ahdistus aikaiseksi, joten kyllä niitäkin työstetään joskus.

Paikkaistumista ollaan tehty keskenään kotona, istuu kolmea minuuttia kun mie näkösällä ja reilua minuuttia kun mie piilossa. Häiriötä pitäisi saada pikkuhiljaa mukaan, mutta varmaan vasta keväämmällä kun koira tarkeneee jäätymättä maahan työstetään kunnolla.

Paikkamakuu on huono ja levoton. Ei silloin kun ollaan keskenään/kun oon näkösällä, mutta häiriössä piilossa on :( Paneutuminen ei oikein enää kiinnosta, piilo kun katoaa uusista säännöistä, mutta jotain ehkä pakko saada aikaiseksi jos kehään aikoo mennä. Tai sitten ei ja ottaa huono arvosana. Kerroin kuitenkin pienenee huomattavasti.

Seuraamisen pituutta saa nyt lisäillä nykyisistä. En usko, että ihan hirveää ongelmaa tulee, ja käännökset yms säädöt toimivat oksti, ei täydellisiä. Kontaktin kestämiseen pitäisi keksiä jotain, mutta siitäkään en aijo ihan luvatonta stressiä ottaa, paikka kuitenkin kestää.

Zetan asentoihin pitää saada varmuutta ja treenata liikettä koemaisesti. Elvi pienen muistuttelun jälkeen hallitsi myös muut kuin istumiset ja istuikin pätevästi, kun sitä ollaan puolisen vuotta painotettu. Aiemmin se on joko istunut tai mennyt maahan ja seisonut, kaikki kolme ei oo tapahtunut samalla varmuudella. Nyt vaikutti ihan hyvältä!

Luoksetulon stoppeihin napakkuutta. Ne on parantunut vuoden sisään hurjasti, ja välillä niissä on asenne ihan kohdillaan ja välillä taas tapahtuu huonompia pysäytyksiä. Myös viimeisen pätkän voisi tulla laukalla loppuun asti.

Ruudussa treeniä merkiltä ruutuun ja merkille menoa vaikka se ruutu odottaakin. Myös paikan treenaamista. Sekä sivulle tulon tiiviyttä.

Ohjattu nouto on alkanut rakentumaan ihan kivasti. Suunnat aika hyvin selvillä, ja tänään ekaa kertaa kaikki kolme kapulaa käytössä. Paljon varmuutta ja liikkuroituja suorituksia lisää!

Hyppynoudossa tuskin on ongelmaa! Metalli ei vaikuta niin ratkaisevasti.

Tunnaria ei jaksaisi edes ajatella. Oon hieman sormi suussa sen kanssa, nyt tehdään pito treenejä ja palautuksia. Ja koetetaan olla maistelematta muita.

Kaukoissa hiotaan tekniikkaa ja pidennetään matkaa, eipä niissä sen kummempaa.

Koemaisia suorituksia täytyy tehdä ja toivoa, että saadaan möllitokoa johonkin lähelle! Sitten jos liikkeet alkavat olla kasassa, niin toukokuussa viimeistään lähdetään kokeilemaan.

Edelleen vähän hymyilyttää, tälle vuodelle asetut tavoitteet on saavutettu ja VOI1 ansaittu!

Käytiin lauantaina Mikkelissä MAH:in kokeessa. Kovin suuria odotuksia ei ollut, paikkis ei toiminut edellisessä treeneissä ja tunnari perinteisesti hajosi viikkoa ennen koetta. Lähdettiin silti kun koe oli matkan varrella.

Alkuun iloinen yllätys, luokka aloitettiin puolituntia arvioitua aikataulua aiemmin. Tästä kyllä hatunnosto Mikkelin väelle, vihaan odottelua ja myöhässä olevia kokeita, mutta nyt tuli hitusen kiire (oma moka, mitäs aina viivyttelen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti) kun olin suunnitellut ekaksi kunnon lenkkiä ja kunnon paikkamakuuta sekä treeniä alle ennen kehään menoa. Nyt koiran pissitys ja pienet virittelyt hallissa ennen aloittamista.


Paikkamakuuseen jättö ei ollut mitenkään rentouttava hetki, jopa hieman huimasi. Koira kuitenkin napakasti maahan, vaikka se liikkuria tuijottelikin. Piilosta palatessa koira vinossa piiloon päin, numeroksi saatiin kuitenkin 9. Tuomari sanoi, että oli muuten maannut ok, mutta ilmeisesti kuitenkin pyörinyt jonkun verran.
Seuraaminen 9, lähti paremmin kuin edellisellä kerralla Mikkelissä. Mie jäin koiran ja hypyn väliin, jostain syystä se ei siis päässytkään valumaan hypyn suunnalle. Tällä kertaa ensimmäisen suoran päässä oli kuitenkin ruutu, joka aiheutti hieman sinne vilkuilua. Kontakti ei muutenkaan ollut niin hyvä mitä se treeneissä on ollut, mutta eipä se nyt ikinä täydellistä ole nähnytkään. Teki kuitenkin perusasennot, temmonmuutokset ja askeleet hyvin. Vasemmalle käännökset hieman ylityöskenteli, mutta ehkä parempi niin, tapahtuu sentään jotain.
Liikkeestä istuminen 10, liikutti etutassuja kun menin ohi. Treeneissä ei ole tehnyt, vaikka oonkin koettanut tarkasti katsoa ja vahtia.
Luoksetulo 8,5, vingahti maahan mennessä ja stopit venyi.
Ruutu 10, oli hieno, joskin taas hidasteli vähän ruudussa (eipä mennyt yli, mitä on tehnyt kotona...), jäi hyvin ja meni maahan. Sivulle tulossa jäi etäälle.
Hyppynouto 9(?), taisi noutaa hyvin, palauttaessa hyppäsi niin pitkällä hypyllä miun ohi, että heitti pienen kierroksen takana.
Metallinouto 9,5, ravasi viimeisen metrin.
Tunnari 0.... No eipä maistellut muita, hieman ehkä pyöräytti yli mennessä. Otti oman?, jäi pureskelemaan sitä sinne. Etsi uudestaan, puri vähän lisää. Käskin uudestaan hommiin, tiputti oman ja otti viereisen. No kapulan oikea oppista käsittelyä on kivempi treenata kuin muiden maistelua.
Kaukot 10(?) Liikkui m-s vaihdossa ensin takajalalla, seuraavassa korjasi sitten etujalan asentoa. S-i taisi kuitenkin olla hyvä.
Kokonaisvaikutelma 10

Yhteensä pisteitä siis 263 ja VOI1!

Tunnarin epäonnistuttua hieman jännitti riittäävätkö pisteet, onneksi riitti! Nyt sitten ei voivotella enää, nenä kohti uusia haasteita.

Vanhoja kuvia muuten kuvattomaan postaukseen, kiitos Miiralle!

Vuosi 2014 on taputeltu kasaan! Kaikenlaista kerettiin puuhata, vaikka keväällä mie olinkin ihan muissa maisemissa ja myös syksyllä puhalsi uudet tuulet uudessa kaupungissa.

Huhtikuun alkuun asti Elvi vietti ihan kotikoiran elämää. Melko hyvillä mielin jätin sen kotiin hoidettavaksi ja hyvin se tulikin hoidettua (ainankin vyötärön ympärystä katsellessa). Kotiin päästyäni treenattiin yliahkerasti ja edistystä tapahtui. Voittajan liikkeitä hiottiin ja saatiin kasaan ja ylipäätään treenitahti oli tiukka joka lajissa.

Toko tuntuu tällä hetkellä taas junnaavan paikoillaan, mutta vanhoja postauksia lukiessa on ihana huomata, että asiat ovat muuttuneet ja parantuneet. Eli nyt pitäisi vaan skarpata taas ja vaatia itseltä sekä koiralta kunnon suorituksia, eikä vaan vähän sinne päin. Tunnarille ja paikkamakuulle tehtävä jotain.
Tuloksia on saatu, kesällä kisattiin kasaan TK2 ja voittaja korkattiin, niin kuin suunnitelmissa vuosi sitten oli. Ykköstä ei saatu kuin möllitokosta, mutta hyvä kolmonen ja huonompi kakkonen ja seuraava koe katsottuna.

Näyttelykehässä Elvi kävi kahdesti, Joensuussa hakemassa vara-CACIBIn ja erkkarista kokemusta. Kummassakaan ei ollut hyvin, ja eipä saatavaa enää oikein olekaan kehistä.

Myös rallytokossa kisattiin RTK2 verran. Ensi vuonna jatketaan, jos koira oppii (= opetetaan) seuraamaan myös oikealla. Kiva höntsä laji, toivon että tässä kisaamalla opin hillitsemään miun kisajännitystä.


Syksyllä meno sitten hieman rauhottui kun muutettiin uusiin maisemiin ja opeteltiin uuteen elämään. Iso kiitos kaikille Jyväskylän pään treeni- ja lenkkikavereille, jatketaan ensi vuonna :) !

Mikä tärkeintä, koira pysyi terveenä! Polvi vaivasi kesällä, mutta lihaskunnon jälleen parannuttua Jyväskylän mäissä lenkkeilyjen jälkeen on sekin kestänyt paikoillaan. Eikä saatu kennelyskääkään messarin tuliaisena, hienosti suoriuduttiin siis.

Ensi vuodellekin ollaan pohdittu suunnitelmia.
- VOI1, mutta tahtoisin kovasti korkkaamaan erikoisvoittajan muuttuvista säännöistä huolimatta. Ihan en innosta hihkuen niitä ottanut vastaan, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Ja kisataan nyt muuttumiseen asti ahkerasti, joko voittajassa tai jos EVL:n liikeet kunnossa niin siellä. Yksittäisinä liikkeinä tunnari joutuu suurennuslasin alle ja sille on keksittävä jotain. Paikkamakuu onneksi helpottuu, mutta onpas senkin ja erityisesti istumisen kanssa tekemistä jäljellä.
- Rallytokossa kisataan miten ehditään ja miten rahat riittävät. Voittajassa tarkoitus käydä.
- Treenejä koetaan jatkaa ahkerasti, myös muita kuin tokoa. Jälkeä olisi kiva käydä tekemässä, täytyy yrittää etsiä Jyväskylästä sopivia paikkoja.
- Kaikista eniten pidetään hauskaa tuttujen kanssa lenkeillä ja treenatessa sekä muuten, eikä stressata liikaa. Ainakaan ohjaaja ei saa stressata muuttuvia sääntöjä ja siitä aiheutuvaa ahdistusta ja kokeisiin ilmoittautumatta jättämistä.